InFlow osallistui Ediste-piinapenkkiin™. Nyt on sadonkorjuun aika. Keskustelut Edisteen karjujen kanssa ovat olleet vasta alkulämmittelyä. Todellinen piina alkaa tästä, ja apua tähän tarvitaan teiltä, hyvät lukijat.

Alla on kaksi myyntipresistä. Ensimmäinen on InFlow-Kultakirstu™-tuotteesta, toinen Edisteen tuotteistamasta InFlow Viruksesta™ kera Edisteen Antti Apusen saatesanojen. Nyt on äänestyksen aika: kumpi kolahtaa? Kumpi herättää enemmän ihastelua tai vihastelua? Sympatiat ja antipatiat naulaan ja uurnalle (joka virtuaalisesti löytyy bloggauksen lopusta).

Tässä vielä Antin saate:

Sosiaalinen media ei myy. Se on kommentti, jota asiakkaani toistelevat useasti. Valitettavasti he ovat enimmäkseen oikeassa.

Käytännön bisnessovellukset puuttuvat. Pelkät peukutukset eivät tuo myyjälle euroakaan.

Lattea litkiviltä kirjoittajilta puuttuu myynnillinen tavoite. Heidän tärkein puheenaiheensa on se, miten mahtava keksintö sosiaalinen media on. Selkääntaputtelijoiden rinki pitää yllä some-korttitaloa, joka heiluu todellisten puheenaiheiden puuttuessa.

Asiakkaiden palaute on kieltämättä melko tylyä.

Sosiaalinen media sopii erinomaisesti henkilökohtaiseen viestintään. Ehkäpä siinä on koko ongelman ydin. Suomalaiset asiantuntijayritykset kun eivät halua olla henkilökohtaisia. Päinvastoin.

Katso vaikka yhdenkin suomalaisen IT-firman web-sivuja. Ne pullistevat passiivi-ilmaisuja ja ympäripyöreitä laatulupauksia. Jos sivuista poistaa logot, ei firmoista yksikään erotu lupauksensa tai palveluidensa perusteella.

Sellaisia yrityksiä on vaikea viedä sosiaaliseen mediaan. Asiantuntijayritykset pitäisi ensin opettaa keskustelemaan. Myöntämään mokauksensa ja jakamaan kehuja. Erottumaan joukosta.

John Jantsch kertoo kirjassaan The Referral Engine, miten erilaiset nakkiputkat keräävät suosituksia asiakkailtaan. Siinä oli mielestäni ajatus, joka sopii sosiaaliseen mediaan kuin nakutettu. Kirjoitin ehdotukseni InFlown uudeksi myyntipuheeksi samalta istumalta.

InFlow Virus on sosiaalisen median referenssikone. Se kerää kehuja ja käsittelee valitukset julkisesti. Hyvät uutiset leviävät asiakaskunnassa viruksen tavoin.

Kerro mitä mieltä olet. Onko palvelussa ideaa, vai joutaako ehdotukseni tunkiolle kompostoitumaan muiden katteettomien hehkutusten sekaan?

 Loading ...

Suomen kansainvälisesti verkostoitunein verkostoituja, Cristina Andersson, kertoo seuraavassa haastattelussa hänen kansainvälisen, vaikuttavan ja vuorovaikutteisen sosiaalisen median verkoston rakentamisesta ja ylläpidosta:

Cristina, vietät paljon aikaa eri sosiaalisen median verkostoissa. Miksi koet verkostoitumisen ja verkoston rakentamisen tärkeiksi?

Verkoston rakentaminen on ennen kaikkea yhteyksien rakentamista oman kiinnostusspektrin vaikutusalueella. Jotkin yhteydet syntyvät tietoisesti, toiset yllättäen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, ja yllättävistä yhteyksistä syntyykin usein jännittäviä polkuja, joista saattaa edelleen syntyä merkittäviä ja hyviä seurauksia.

Verkoston rakentaminen on minulle tärkeää kolmesta syystä:

1. Haluan pysyä ajan tasalla asioista, jotka kiinnostavat ja jotka vaikuttavat elämääni, työhöni tai harrastuksiini, tai joilla on merkitystä minulle tärkeille ihmisille.
2. Haluan tuoda esille omaa työtäni valmentajana, kirjoittajana ja esiintyjänä. Tässä verkosto on todella tehokas: kirjani The Winning Helix löysi verkostojen kautta tiensä lukijoiden käsiin yli 40 maahan ja lopulta myös kustantajan USA:sta, ja sitä kautta se saatiin myyntiin mm. Amazoniin ja Barnes & Noblesiin. Lisäksi pidän tärkeänä, jos olen oppinut tai saanut tietää jotain, millä on muille arvoa ja merkitystä, ja että jaan sen mahdollisimman laajasti. Uskon, että näin maailma paranee – vaikka tviitti tviitiltä!
3. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä. Minulla on joitakin asioita, joita pidän äärimmäisen tärkeinä. Asioita, joiden koen olevan osa oman elämäni tarkoitusta. Naisten asian edistäminen, kulttuuri ja innovaatiot sekä yleinen humaani toisistamme välittäminen ovat tällaisia asioita. Verkossa on helppo tutustua ihmisiin ja synnyttää yhteisiä huomioaaltoja merkittäville asioille.

Kuinka tietoisesti rakennat verkostoasi?

Edellä mainituissa asioissa todella tietoisesti, mutta jätän paljon tilaan yhteyksille, joilla ei aluksi näyttäisi olevan tietoisella tasolla kovin suurta merkitystä ja jotka vaikuttavat vähemmän aktiivisilta. Olen kuitenkin yli kymmenvuotisen verkostoitumisen aikana huomannut, että monista tällaisista kontakteista syntyykin yhtäkkiä serendipiteettiä, ja jotain mielenkiintoista alkaa kehkeytyä.

Mitä olet saanut verkostoltasi?

Ennen kaikkea paljon hyvää mieltä, toiseksi mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa, kolmanneksi kysyntää osaamiselleni.

Tässä kannattaa mainita, että verkoston kautta olen päässyt jakamaan osaamistani myös tahoille, joille ei muuten pääsisi esittämään asioita – pääjohtajia, poliitikoita, urheilijoita, toimittajia, vaikuttajia jne.

Harmillista kyllä, ettei luovan alan ihmisiä ole vielä kovin paljon aktiivisina verkossa. Heille intensiivinen käsityön tekeminen tässä ja nyt on usein niin kaiken täyttävää, että verkostoitumiseen ei jää toisaalta aikaa ja toisaalta (ehkä juuri siitä syystä) online-verkostoitumisen arvoa ei käsitetä.

Miten sosiaalinen media on muokannut verkostoitumistasi?

Ensimmäinen verkostoitumispalvelu, johon lähdin mukaan oli Vocalist vuonna -99, eli laulun kautta. Se oli todella hauskaa, kun se oli kaikille niin uutta, ja kaikki olivat tosi innoissaan, kun yhtäkkiä pystyi kommunikoimaan jonkun esimerkiksi australialaisen kanssa. Mehän tehtiin sitten sellainen VHS-videokonsertti. Kaikki nauhoittivat laulunsa ja lähettivät ne yhdelle, joka sitten teki niistä koosteen.

Kirjan kirjoittamisen kautta verkostoitumiseen tuli bisnes mukaan, kun minä totesin, että sitähän voi myydä verkon kautta. Ensimmäinen paikka, jossa rupesin verkostoitumaan ammatillisesti oli silloinen openBC, joka on Xing tätä nykyä. Se on ollut minulle hirvittävän hyvä, ja olen siellä edelleen aktiivinen. Pidän siitä jostain syystä enemmän kuin LinkedIn’stä, mutta se varmaan vaan johtuu siitä, että meidän suhteemme on niin pitkä.

Yksi sosiaalisen median hyvä puoli on se, että vaikka vähentää jonkin välineen käyttöä, niin sitä ei tarvitse jättää kokonaan. Eivätkä aktiiviset verkostoitujat ole aina vain yhdessä palvelussa: nekin jotka ovat siellä Xingissä eivätkä siellä näe minua pitkään aikaan, kuitenkin Twitterissä huomaavat, että olen elossa.

Kuinka ylläpidät verkostoasi?

Käytän joka päivä vähintään tunnin verkoston ylläpitoon – eli teen tietoisesti asioita, jotka kasvattavat arvoa verkostossani. Päivän mittaan saatan myös satunnaisesti seurata virtauksia eri paikoissa ja osallistua keskusteluun tai lisätä omia ajatuksia tai linkkejä päivityssarakkeisiin.

Minun mielestä kannattaa varata aikaa, mieluummin joka päivä, mutta ainakin kolme kertaa viikossa, että siellä verkossa jotakin tekee. Koska virta menee koko ajan eteenpäin, on hyvä aina välillä laittaa oma kätensä virtaan edes hetkeksi aikaa, jotta huomaa mihin suuntaan virta milloinkin menee, ja toisaalta siksi, että pysyy virrassa ihmisten muistissa. Se ei ole pelkästään se, että toiset näkevät, että olet mukana, vaan että myös itsellä on mahdollisuus oppia ja pysyä ajan hermolla. Toki tulee myös ajatella, mikä itsestä hyvältä ja hyödylliseltä tuntuu. Varmasti jokainen löytää sen oman tapansa osallistua.

Sosiaalinen media ei toimi siten, että silloin vain ollaan yhteydessä, kun voidaan jotenkin hyödyntää verkostoa.

Syntyykö työelämässä kuilu some-myönteisten ja vastustajien välille?

Toivottavasti ei. Toivon, että jonain päivänä oivalletaan, että some on sitä samaa elämää, jota muutenkin eletään – kenttä vaan on paljon laajempi ja sanomiset saattavat levitä yllättävän kauaskantoisesti. Jopa kielestä riippumatta – käännöskoneet alkavat olla aika taitavia. Somea on turha pelätä. Neuvo, joka minulle annettiin aikoinaan ”miten esiintyä medialle” -koulutuksessa sopii myös someen: ”älä sano mitään sellaista, mitä et halua toimittajan kirjoittavan lehteen”. Somessakaan ei leviä sellainen tieto, jota sinne ei lähetetä.

Sosiaalinen media on sellainen, millaiseksi sen itselle tekee. Se voi olla oppimisen ja elämän parantamisen väline, se vaan riippuu siitä, mitä asioita siellä seuraa ja missä on mukana. Ja se on ihan omituinen väite, että olisi olemassa jokin somelaisten sisäpiiri. Päinvastoin, ne jotka ovat aitoja somettajia, ovat hyvin avoimia ja kutsuvat mukaan.

Kuten olen edellisissä bloggauksissa useaan otteeseen todennut, on sosiaalinen media paljon muutakin kuin markkinointia ja Facebookia. Sosiaalinen media on parhaimmillaan verkostoitumista ja yhteisöllistä toimintaa.

Verkostoituminen ei ole perinteisesti suomalaisten suurimpia vahvuuksia. Tuskin kenellekään kuitenkaan tulee yllätyksenä, että juuri verkostoitumisessa piilee menestyksen avain. Verkostoituminen organisaatiorajojen ulkopuolelle yhteistyökumppaneihin, asiakkaisiin, julkiseen sektoriin ja jopa kilpailijoihin luo kilpailuetua uusina ideoina, vahvuuksien yhdistämisinä, syvällisinä kumppanuuksina ym.

Entä sitten verkostoituminen ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ehkä toiselta puolen maailmaa? Ihmisten, joita ei ennen ole edes tavattu silmästä silmään? Entäpä, oletko ajatellut, voisitko tutustua hieman paremmin naapuriosaston tyyppeihin, joita hädin tuskin edes tervehdit nykyään? Mitä siitä voisi seurata?

Facebookissa kohdataan tuttuja kasvoja, Twitterissä seurataan kiinnostavia henkilöitä ja Google+ on jotain siltä ja väliltä. Kaikissa näissä palveluissa, kuten melkeinpä missä vain sosiaalisen median välineessä, on mahdollisuus kohdata myös täysin uusia ihmisiä.

Verkostoituminen on mukavaa, mutta lisäksi se saattaa johtaa liiketoiminnallisin mahdollisuuksiin, ystävyyssuhteisiin ja myös täysin yllättävin seurauksiin, jotka voivat muuttaa koko elämän suunnan. Verkostoitumisen ohella on tärkeää pitää verkostoa yllä, ja samoin kuin uusiin ihmisiin tutustumisen, mahdollistavat sosiaalisen median verkostoitumispalvelut myös helpon ja mielekkään tavan verkoston ylläpitoon. Lisäksi palveluissa on helppo keskustella kerralla suurenkin joukon kanssa yhteisistä kiinnostuksen kohteista, jakaa kiinnostavia linkkejä, löytää organisaatiosta oikea ihminen oikeaan tehtävään, antaa suosituksia ynnä muuta.

”Onko meillä kuitenkaan tarpeeksi taitoja työskennellä näin?” Näin kysyy Heini Hult-Miekkavaara Intunexin blogissa. Kysymys rinnastetaan usein esimerkiksi ikään tai koulutukseen, mutta lopulta kyse on kuitenkin ajattelutavasta, avoimuudesta ja uskalluksesta kokeilla uusia asioita ja heittäytyä.

Olen julkaissut kuvan Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä (CC0 No Rights Reserved). Kuvan on antanut käyttöön InFlown koulutuksen anonyymi osallistuja.

Googlen uusi yhteisöpalvelu Google+ on herättänyt tänä kesänä runsasta keskustelua. Google+:ssa yhdistyy useita Facebookin ja Twitterin hyviä ominaisuuksia, ja Plussa on kätevä lisä Googlen muiden palvelujen rinnalla käytettäväksi.

Kun Google+:n yrityssovellus aukeaa syksyllä, yritysten markkinointimielessä harjoittama hakukoneoptimointi saa aivan uuden ulottuvuuden. Voi olla, että yrityssivut kannattaakin perustaa jatkossa Google+-palveluun, jos se vaan saa kriittisen massan liikkeelle.

Kun uusia yhteisöpalveluja avautuu ja muutoksia välinerepertuaarissa tapahtuu, ei ole ihme, että huomio keskittyy helposti välineisiin ja niiden erilaisiin ominaisuuksiin, kuten nyt vaikkapa Google+:an piireihin tai Facebookin ryhmiin.

Myös julkinen keskustelu junnaa suurelta osin välineiden tasolla – jopa hypetykseen asti. Kriittiset äänenpainot ja reflektointi ovat liittyneet miltei ainoastaan tietoturva- ja lainsäädännöllisiin kysymyksiin. Ikään kuin sosiaalisen median työkalujen kanssa haasteet jäisivät näihin kysymyksiin.

Sosiaalinen media on uusi tapa toimia

Keväällä julkaistussa EVAn Suora yhteys -raportissa todetaan, että ”sosiaalisen median teho markkinoinnin välineenä on yliarvioitu ja sen teho yrityksen sisäisissä prosesseissa aliarvioitu”. Tämä on totta. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö välineratkaisut olisi merkittävässä asemassa tai etteikö markkinointi sosiaalisessa mediassa voisi hyvinkin toimia. Uusia työkaluja arvioitaessa tulee toki katsoa konepellin alle. Ennen kuin auto starttaa, on kuitenkin katsottava myös peiliin.

Sosiaalinen media ei ole keino tavoittaa kaikkia kahta miljoonaa suomalaista Facebook-käyttäjää sormia napsauttamalla tai tehdä yrityksestä älykäs hetkessä. Jos yrityksen verkkoon tuottama sisältö ei ole riittävän kiinnostavaa ja jos yritys ei saa luotua keskustelua brändinsä tai tarjoomansa ympärillä, se ei onnistu sosiaalisessa mediassa.

Some-markkinointi ei toimi siten, että luodaan yritykselle Facebook- tai Google+-sivu tai Twitter-tili. Pikemmin kysymys on siitä, että tehdään yrityksestä sen kohderyhmää kiinnostava sosiaalinen objekti, josta sen tyytyväisten asiakkaiden on helppo kertoa eteenpäin omille ystävilleen, ja joka osallistaa aidosti myös yrityksen työntekijät hyödyntämään omassa työssään yhteisölisiä toimintatapoja. Tämä vaatii suunnitelmallista etenemistä ja aikaa.

Näin toimit tehokkaasti sosiaalisessa mediassa:

1. Suunnittele: sosiaalinen media ei ole itseisarvo, vaan väline lisätä myyntiä, kehittää tuotteita, palvella asiakkaita, tehdä yhteistyötä..
2. Resursoi: sosiaalinen media vaatii paljon aikaa ja paneutumista
3. Tunne kohderyhmäsi: vain siten voit luoda sosiaalisen objektin
4. Tunne kanavasi, jotta voit hyödyntää niitä oikein
5. Integroi muuhun viestintään: sosiaalinen media ei ole irrallinen osa
6. Kuuntele: vain siten voit palvella paremmin
7. Henkilökohtaista: luo suhteita ja personoi yrityksen presenssiä
8. Uskalla luopua – jos pitkä pilotti ei vakuuta

Sosiaalinen media tulisi nähdä ennen kaikkea yhteisöllisenä, avoimena ja vuorovaikutteisena toimintatapana ja -kulttuurina, jota nykyaikaiset välineet tukevat. Sosiaalisen median suurimmat mahdollisuudet liittyvät toimintakulttuurin ja toimintatapojen muutokseen. Sosiaalinen media jää pelkäksi hypeksi ellei sitä sidota liiketoiminnan tavoitteisiin.

Keskustellaan enemmän!

Oskari Uotinen, InFlow
Kristiina Pääkkönen, MEMEgroup

Kesä on ovella, ja on aika nauttia sen lämmöstä, vaikka tätä kirjoittaessa ulkona tulee vettä kuin aisaa. Joka tapauksessa InFlown ensimmäinen vuosi on takana ja tulevaisuus näyttää aina vain paremmalta. Harrastuksesta puolitosissaan lähtenyt toiminta on ottanut tuulta siipiensä alle ja InFlown merkittävimpiä asiakkaita ovat tällä hetkellä Kuopion ja Varkauden kaupungit, Karelia-Upofloor ja Kuopion kesäyliopisto joitakin mainitakseni.

Tulevaisuus näyttää siis hyvältä, ja Savon suunnallakin ollaan heräämässä yhteisöllisyyden kutsuun. Kiitokset tästä kuuluvat toki asiakkaille, jotka toivottavasti ovat saaneet sitä mitä ovat halunneet, sekä verkostolle.

Verkostoista puheen ollen on allekirjoittaneesta tullut osa helsinkiläisen MEMEgroup Oy:n maanlaajuista konsulttiverkostoa. MEMEgroupilla on nyt valtakunnallisessa mittakaavassa yhtään kehuja säästelemättä paras ja maantieteellisesti levittynein konsulttiverkosto ja InFlow on ylpeä ollessaan osana tätä kollaboraatiota. Nykyisiin asiakkuuksiin tämä ei vaikuta millään tavalla, ja uusia asiakkaitakin InFlow hankkii entiseen malliin

InFlow on verkostoitunut toimija ja haluaa MEMEgroupin verkoston ohella palvella asiakkaitaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti yhden oven periaatteella. InFlow tarjoaa osana palveluitaan osin yhteistyössä muiden yritysten kanssa muun muassa markkinoiden parhaita analyysi- ja seurantapalveluita, verkkosivuja ja muun muassa JoinMeTube-konseptia, joka on tutustumisen arvoinen. Kaikissa sosiaaliseen mediaan ja verkkoviestintään liittyvissä tarpeissa voi siis ottaa yhteyttä yhteen ja samaan paikkaan.

Vielä mainittakoon, että vielä ennen juhannusta InFlow uusii hieman viestinnällistä sanomaansa, ja kotisivujen päivitystä on tulossa lopummalla kesää.

Hyvää kesää!

Päättyvä viikko oli kaikin puolin erilainen myyntiviikko, kun teimme Pohjois-Savon rundin yhdessä JoinMeTuben Kimmo Nymanin kanssa. Siitä, kun olen tehnyt myyntityötä jonkun toisen kanssa, on aikaa, ja oli piristävää vertailla kokemuksia ja ehkä vähän benchmarkata omaa myyntipuhetta (jota benchmarkkaillaan lisää vielä jatkossa Edisteen gurumarkkinointi.fi -blogissa, sillä InFlow on mukana Edisteen Piinapenkissä). Toiseksi pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan livenä JMT:n tuubia eli videokioskia, jos laitetta siksi voi sanoa.

JMT:n idea perustuu siihen, että asiakasyritykselle, organisaatiolle, tapahtumalle tai vastaavalle myydään värikäs pömpeli (kuvassa), jonka kautta yrityksen asiakkaat voivat lähettää videoterveisiä maailmalle omille ystävilleen sähköposteihin ja sosiaalisen median välineisiin. Jokaisen videotervehdyksen mukana lähtee yrityksen oma markkinaviesti linkkeineen, tilausnappeineen ja muine härpäkkeineen. Mukaan kokonaisuuteen saa vielä mainosvideonkin.

Konsepti on loistava, sillä suositteluthan painavat tunnetusti paljon enemmän kuin yrityksen oma markkinasanoma. JMT:n tuubeilla markkinaviesti saadaan suosittelun muodossa leviämään hajautetusti parhaimmillaan ympäri maailman. Mukaan voidaan liittää myös elementtejä, joiden avulla videon leviämistä pyritään edistämään, esimerkkinä vaikkapa kilpailut: klikkaa ja jaa tämä video kavereillesi, niin voit voittaa sitä ja tätä.

Järjestimme JMT:n Kimmon ja keskustan nuoren kansanedustajaehdokkaan Kaisa Hiltusen kanssa keskiviikkona 9.3. toritapahtuman, jossa tuubia testailtiin ja esiteltiin. Tuubi sopii hyvin myös poliitikon viestintään. Linkin takana oma videotervehdykseni Kuopion torilta sponsorimme kehyksillä.

Seuraavassa bloggauksessa Olvin brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilä kertoo ajatuksiaan sosiaalisesta mediasta.

Näitä uusia ja yhteisöllisiä toimintatapoja teki taas mieli päästä hehkuttamaan. Sosiaalisen median avulla saadaan taas paljon aikaan. Uusimpana aiheeseen liittyvänä uutisena huomasin juuri Facebookin viestivirrassani, että saudikuningas aikoo ostaa Facebookin estääkseen kansannousun. Kirjoittajan huomio seuraavalta päivältä: juttu olikin tarkoitettu vitsiksi.

Olen saanut seurata ja osallistua niin viime vuonna kuin tänä vuonnakin SoMeTime-tapahtuman suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Ja niin saavat kaikki, jotka haluavat. SoMeTime 2011 on avoimesti ja yhteisöllisesti järjestetty tapahtuma, jonka suunnittelun pääalustana toimii tänä vuonna Purot.net-wiki. Viime vuoden yhteisöllisyyden voimannäytteestä voi lukea lisää muun muassa Tietoviikosta. Ja eiköhän muutama digijalanjälki löydy muualtakin verkosta…

Haluan mainostaa myös Ystäväyrittäjä Janne Ruohiston Intunexin xTune-työkalua, joka on osoittanut minulle voimansa ja sen, että apua kannattaa pyytää ja antaa: monta päätä yltää parempiin tuloksiin kuin kaikki yhteensä yksinään. xTunen avulla on löydetty apua, kehitelty ideoita ja saatu paljon konkreettista aikaan. Mukana yhteistyötä tekemässä on ollut asiantuntijoita eri yrityksistä ja eri aloilta eivätkä organisaatiorajat tai etäisyydet ole olleet esteenä.

Minulta kysytään koulutuksissa usein ja melkein ensimmäisenä, mitä sosiaalisesta mediasta jää ”viivan alle” (sinänsä hassu, mutta ymmärrettävä lähestymistapa). Omalla kohdalla olen saanut ilmaiseksi apua moniin omaa alaani ja yrittämistä koskeviin ongelmiin ja kysymyksiin. Ja olen myös auttanut vastavuoroisesti, kun joku on apuani tarvinnut. Samoin olen saanut verkostoltani liidejä, joista osa on realisoitunut myös “viivan alle”.

Toinen Ystäväyrittäjä, Kinda Oy:n Pauliina Mäkelä sorsasti päivänä eräänä xTunessa, sillä hän oli saanut tarjouspyynnön koulutuksesta samalle päivälle, kuin hänellä oli jo koulutus sovittuna. Pauliina kysyi muilta xTunea käyttäviltä sosiaalisen median kouluttajilta, josko joku haluaisi vastata tarjouspyyntöön. Minä tarjouduin auttamaan ja lähetin tarjouksen Pauliinan asiakkaalle. En kuitenkaan tuolla kertaa saanut casea, sillä kolmas Ystäväyrittäjä voitti tarjouskilpailun. Sinänsä tämä ei minua haitannut, menihän koulutus ihmiselle, joka on auttanut minua yrittäjyyteni alkutaipaleella. Pauliina pyysi vielä lisäämään, että hän on löytänyt kyseisen kaltaisessa tilanteessa tilalleen kouluttajan jo kahdesti xTunen avulla. Pointsit yhteistyölle!

En ajattele sosiaalisen median hyötyjä nollasummapelinä. Kun kaikki antavat panoksensa yhteiseen pottiin, tuloksena on kaikille suurempi hyvä kuin mitä kukaan yksinään kykenisi saavuttamaan. En myöskään odota saavani hyötyä hetikaikkimulle, sillä suhteet ja luottamus eivät synny vaatimalla, vaan ansaitusti ajan myötä.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Ralph Unden.

Minä ajattelen paljon. Yleensä parhaimmat ajatukset tulevat silloin, kun niitä ei ole mahdollista dokumentoida. Parhaat ajatukset tulevat yleensä lenkillä tai yöaikaan sängyssä. Öisin ajatukset voi onneksi kirjata kännykkään, ja niistä voi sitten yrittää ottaa selvää seuraavana aamuna.

Pari yötä sitten pohdiskelin omaa vajaan vuoden kestänyttä yrittäjän taipaletta ja kasvamista siihen suhteellisen lyhyen työelämäkokemuksen jälkeen. Mietiskelin, miten hiljaisesta ja epävarmasta minusta tuli asiaansa ja itseensä uskova minä. Ymmärsin, että syynä oli vastuu, jota minulle oli annettu ja jota minä olin itselleni haalinut. Tavoitteeni ovat aina olleet korkealla enkä ole päästänyt itseäni helpolla, mutta olen onnistunut pääsemään tavoitteisiini (ainakin suurimpaan osaan). Onnistumisen ilo on voimaannuttava kokemus!

Aikaisemmassa työpaikassani Lyyra-plus oy:ssä sain projektivastaavana vastuuta työtehtävistä, joista en opiskelijana siinä vaiheessa ollut aiemmin edes haaveillut, ja jotka olivat juuri sopivan haastavia minulle. Onnistuin ylittämään itseni ja muiden asettamat tavoitteet ja odotukset.

Kun nyt oman yritykseni tiimoilta olen päässyt asettamaan itselleni ja liiketoiminnalleni tavoitteita ja näkemään, kuinka oma työ kantaa hedelmää, eivät kovin pienet esteet enää matkaa hidasta!

Lisätään mukaan vielä sosiaalinen media, jotta tästä bloggauksesta ei tule oma kasvutarinani: Verkkoyhteisöillä on ollut oma vaikutuksensa tähän kaikkeen: siihen kuinka koen itseäni arvostettavan, kuinka koen ajatuksiini suhtauduttavan ja kuinka pääsen toteuttamaan omia ja yhteisiä ideoita käytännössä. Verkkoyhteisöillä on oma voimaannuttava vaikutuksensa.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Emran Kassim.

Olen tuota pohtinut ennenkin, mutta nyt se iski taas kuin salama kirkkaalta taivaalta, jos näin kuluneen fraasin käyttö sallitaan [toim. huom. olevinaan hauska aloitus]. Niin, siis kävin viime perjantaina Tampereella Ystäväyrittäjien ensimmäisessä ”virallisessa” tapaamisessa. Paikalla oli nelisenkymmentä yrittäjää useilta eri toimialoilta aina vaatealan yrittäjistä media-alan osaajiin – mukana joku palkkatyöläinenkin.

Ystäväyrittäjyyshän lähti rovaniemeläisen Rautasilta-yrityksen yrittäjän Eero Leppäsen ideasta, että yrittäjät voisivat tehdä hieman enemmän yhteistyötä ja verkostoitua. Nyt reilut puoli vuotta myöhemmin Ystäväyrittäjien Facebook-sivulla on melkein 900 jäsentä. Tampereella Ystäväyrittäjyys laittoi uutta vaihdetta silmään, kun lähdettiin suunnittelemaan lisää tapahtumia ja sitä, miten yhteistyö voitaisiin viedä vieläkin lähemmäs konkretiaa. Toki, onhan verkostoituminen, vinkkien jakaminen ja keskustelukin hauskaa, mutta mitä voitaisiin tehdä, jotta yhteistyöstä jäisi jotain myös viivan alle. Ystäväyrittäjä Janne Ruohiston esittelemä Intunexin xTune-työkalun Ystäväyrittäjä-versio kasvatti uskoa ennennäkemättömään Ystäväyrittäjien väliseen yhteistyöhön.

Tampereen tapaaminen oli yhteistyötä parhaimmasta päästä. Fiilis paikalla oli upea. Nyyttärimeininki sopi kuvioon kuin nenä päähän. Vaikka jäykkyys puuttui, oli asia asiaa eikä lepertelyä. Suurin kiitos tapahtuman toteutumisesta kuuluu Poikkeama Osuuskunnalle, Ilkka Salliselle ja Tampereen Hubille.

Oma lukunsa uudenlaisessa yhteistyössä, jota ei voi korostaa liikaa, on SoMeTime, joka sekin lähti yhden ihmisen, Heikki Hallantien, ajatuksesta, että “entä jos lähdettäisiin porukalla risteilylle”. Risteilylle lähdettiin, mutta järjestettiinpä myös maatapahtuma ja risteilylle vaihtoehtoiset maajatkot. Osallistujia tapahtuma keräsi mukavan määrän, ja sponsorien tuella tapahtuman finanssipuoli saatiin järjestettyä. Suurin osa tapahtuman ideoinnista toteutettiin virtuaalisesti, ja aktiivisin porukka käytti tapahtuman järjestämiseen useita, useita miestyötunteja. Silti kukaan ei tapahtumasta suoraan mitään netonnut. Tapahtuma sai myös mukavan määrän julkisuutta, ja jatkoa on luvassa ensi vuonna. Bloggasin SoMeTimesta enemmän toukokuussa.

Mielestäni nämä kaksi esimerkkiä kertovat sekä yhteistyön voimasta että sosiaalisen median tehosta yhteistyön fasilitoijana (hieno sana, jota olen näköjään alkanut käyttää viime aikoina). Enemmän tällaista, vähemmän turhaa jäykistelyä ja yksin puurtamista. Usein parhaimmat tulokset saadaan aikaiseksi yhteistyöllä!