Kuulun Y-sukupolveen, joksi määritellään Wikipediassa vuosina 1980-1995 syntyneet. Kävin pitämässä esityksen Savon ammatti- ja aikuisopiston Esimiehen Oma Päivä -seminaarissa 17.11. hyvässä seurassa Ilkka Halavan ja Mika Kojonkosken välissä. Oman esitykseni aihe oli Digikansalaiset työelämässä, ja koko päivän tavoite oli tarkastella esimiestyön muuttumista johdettaessa tulevaisuuden työntekijöitä. Alla Prezi-esitykseni:

Katso myös SlideSharesta esitykseni Nuorten netinkäyttö.

Tykkään Facebookissa noin tuhannesta asiasta ja yrityksestä. Tämä tarkoittaa melkoista viestivirtaa seinälläni. Facebook-markkinointi ja markkinointi sosiaalisessa mediassa muutenkin uhkaa mielestäni kaatua omaan mielettömyyteensä, jos jokainen yritys odottaa asiakkaidensa tykkäävän yrityksestä tai seuraavan sitä Twitterissä tai jossain muualla.

Lapinlahtelainen konepaja (kaikki kunnia konepajoille) kilpailee tykkääjistä tai faneista globaalien brändien, Coca-Colan, Niken ja Fordin, kanssa. Jos yksittäinen yritys ei tarjoa sosiaalisessa mediassa mitään lisäarvoa asiakkailleen, on siitä jo helppo olla tykkäämättä. Se vaihe hypestä on ohi, että jokainen uusi yritys Facebookissa oli iso juttu.

Silti olen itse alkanut tarkkailla, mistä kaikesta tykkään, ja jätän nyt tykkäämättä useasta yrityksestä, jotka vielä jokunen kuukausi takaperin olisivat olleet tykkäyksieni arvoisia. Toki, sosiaalinen media mahdollistaa sen, että pysyn ajan tasalla fanittamieni yritysten toiminnasta tai tarjouksista, mutta entä jos en suoranaisesti fanita yritystä, olen vain satunnainen asiakas. Tuskin klikkaan tykkää-nappia.

Suosittelut ovat sosiaalisen median markkinoinnin kaura ja pihvi. Kaverin sanaan luottaa 75 prosenttia kuluttajista, kun vain 14 prosenttia uskoo mainontaan. Suositteluahan Facebookissa tykkääminenkin on: kaverit näkevät, että ”Oskari Uotinen tykkää X:stä”. Mutta voihan yritys mahdollistaa asiakkailleen itsensä suosittelun sosiaalisessa mediassa ilman, että se lähtee perustamaan Facebook-sivuja ja Twitter-tilejä: yksinkertaisimmillaan lisätään vaan jakopainikkeet omille nettisivuille.

Suosittelujen kalasteluun on monia, monia mahdollisuuksia. Yhteisöllisessä verkossa markkinoiminen tulisi olla mielestäni enemmän sitä, että saadaan tyytyväiset asiakkaat kertomaan oman yrityksen ilosanomaa eteenpäin. Onko ratkaisu sitten Foursquare, JoinMeTube vaiko jokin muu, se jää yrityksen ratkaistavaksi.

Pääsääntönä kuitenkin, ettei Facebook-sivu ole itse tarkoitus, vaikka Facebookissa kaksi miljoonaa suomalaista onkin. Samat kaksi miljoonaa ja enemmänkin voivat jakaa sisältöäsi eteenpäin sosiaalisessa mediassa ilman, että yrityksesi välttämättä aktiivisesti lähtee sinne itseään edes tuputtamaan. Esimerkki: jos suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on hälläväliä, jos aikaa sisällöntuotantoon ei ole tai jos Facebookiin lähdetään vain, koska muutkin ovat siellä, ei sinne todellakaan välttämättä kannata väkisin lähteä.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Can Duruk.

Kun vielä aiemmassa bloggauksessa äänestellään, päätin kirjoitella bloggauksen, jossa pohdin tapaamme juurtua menneeseen.

Treenaan kolmantena vuotena peräkkäin maratonille. Tajusin vähän aikaa sitten, että lenkkeilen vain muutamaa eri reittiä joka kerta. Ne on ne tutut vakioreitit. Näin meillä tehdään. Kaikkihan näin tekevät…

Ehkä, mutta mikä estää tekemästä asioita eri tavalla? Maailmaa eivät muuta ne, jotka tekevät kuten kaikki muut. Maailmaa muuttavat ne, jotka haastavat konventionaaliset tavat tehdä asioita ja uskaltavat, ehkä muiden vastustuksesta huolimatta, muuttaa toimintatapojaan.

Puhun omien toimintatapojen muuttamisesta sen vuoksi, ettei muiden tai esimerkiksi organisaation toimintaa voida muuttaa ennen kuin muutos on tapahtunut itsessä. On ymmärrettävä muutoksen tarve.

Kaikkea uutta vierastetaan, ja uudet tavat tehdä asioita saavat usein enemmän negatiivista kuin positiivista vastakaikua. Tämä on ihmiselle luontainen selviytymisen keino ja geeniperimäämme iskostettu ominaisuus. Aina kyse ei ole kuitenkaan tästä, tai ainakaan pelkästään tästä, ominaisuudesta. Seuraavassa viisi mielestäni vaikuttavaa tekijää:

Aikapula

Kun asioihin ei ehditä perehtyä, ei niitä usein myöskään ymmärretä kovin syvällisesti. Ymmärryksen puute estää muutoksen kipinän syttymisen, tai jos muutos toteutetaan puolittaisilla tiedoilla, eivät tulokset välttämättä ole sitä mitä haluttiin.

Pelko omasta asemasta

Muutos vaikuttaa aina myös omaan itseen ja esimerkiksi asemaan organisaatiossa. On luonnollista, että tämä pelottaa, varsinkin kun niin monet muutokset ovat viime aikoina johtaneet irtisanomisiin. Pysymällä muutoksessa mukana pienennetään tätä uhkaa.

Pelko torjutuksi tulemisesta

Pelko torjutuksi tulemisesta on omien empiiristen havaintojeni mukaan itse asiassa jopa suurempi pelko kuin pelko itse epäonnistumisesta. Silti, virheitä tekemällä oppii, ja kannustavassa yhteisössä virheiden tekemisestä ei seuraa torjuntaa. Jos seuraa, vika on yhteisössä.

Kannustamaton ilmapiiri

Ilmapiiri liittyy oikeastaan hyvin tiiviisti edelliseen kohtaan. Yhteisö, jossa kaikki katsovat niin pitkälle, kuin oma napa yltää, ovat muutoksessa, sen tullessa väistämättömäksi, heikolla.

Samojen rutiinien toistaminen

Samojen rutiinien toistaminen ei itse asiassa ehkä ole muutoksen hankaluuteen vaikuttava tekijä, vaan seuraus edellisistä neljästä kohdasta. Rutiinit ovat turvallisia, mutta jos rutiinit eivät muutu maailman muuttuessa, on toiminnassa jotain perustavanlaatuista vikaa. Virheistä opitaan, sanotaan. Virheet voivat kuitenkin olla myös huomioita, että jokin toimii puolella teholla: että sen jonkin voisi tehdä paremmin, helpommin tai vaikkapa ympäristöystävällisemmin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensimmäinen askel on kyseenalaistaa. Mikään ei ole niin pyhää, etteikö siitä voitaisi keskustella. Jos viimeinen muutos organisaatiossasi on tietokoneen hankkiminen vuonna -88, voisiko olla, että aidan takana odottaa jotain vieläkin parempaa? Joskus muutoksen vieminen eteenpäin voi tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan, mutta innostuksella on tapana tarttua. Muutos lähtee itsestä.

Onko listaus hyvä? Mitä tekijöitä lisäisit? Cristina Andersson kirjoittaa blogissaan Boheeminaisen maailmankirja oppimisesta, voittamisesta ja muutoksesta. Hyvä poiminta Cristinalta on mm. bloggaus Voittava oppiminen muutoksessa.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä 416style.

Suomen kansainvälisesti verkostoitunein verkostoituja, Cristina Andersson, kertoo seuraavassa haastattelussa hänen kansainvälisen, vaikuttavan ja vuorovaikutteisen sosiaalisen median verkoston rakentamisesta ja ylläpidosta:

Cristina, vietät paljon aikaa eri sosiaalisen median verkostoissa. Miksi koet verkostoitumisen ja verkoston rakentamisen tärkeiksi?

Verkoston rakentaminen on ennen kaikkea yhteyksien rakentamista oman kiinnostusspektrin vaikutusalueella. Jotkin yhteydet syntyvät tietoisesti, toiset yllättäen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, ja yllättävistä yhteyksistä syntyykin usein jännittäviä polkuja, joista saattaa edelleen syntyä merkittäviä ja hyviä seurauksia.

Verkoston rakentaminen on minulle tärkeää kolmesta syystä:

1. Haluan pysyä ajan tasalla asioista, jotka kiinnostavat ja jotka vaikuttavat elämääni, työhöni tai harrastuksiini, tai joilla on merkitystä minulle tärkeille ihmisille.
2. Haluan tuoda esille omaa työtäni valmentajana, kirjoittajana ja esiintyjänä. Tässä verkosto on todella tehokas: kirjani The Winning Helix löysi verkostojen kautta tiensä lukijoiden käsiin yli 40 maahan ja lopulta myös kustantajan USA:sta, ja sitä kautta se saatiin myyntiin mm. Amazoniin ja Barnes & Noblesiin. Lisäksi pidän tärkeänä, jos olen oppinut tai saanut tietää jotain, millä on muille arvoa ja merkitystä, ja että jaan sen mahdollisimman laajasti. Uskon, että näin maailma paranee – vaikka tviitti tviitiltä!
3. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä. Minulla on joitakin asioita, joita pidän äärimmäisen tärkeinä. Asioita, joiden koen olevan osa oman elämäni tarkoitusta. Naisten asian edistäminen, kulttuuri ja innovaatiot sekä yleinen humaani toisistamme välittäminen ovat tällaisia asioita. Verkossa on helppo tutustua ihmisiin ja synnyttää yhteisiä huomioaaltoja merkittäville asioille.

Kuinka tietoisesti rakennat verkostoasi?

Edellä mainituissa asioissa todella tietoisesti, mutta jätän paljon tilaan yhteyksille, joilla ei aluksi näyttäisi olevan tietoisella tasolla kovin suurta merkitystä ja jotka vaikuttavat vähemmän aktiivisilta. Olen kuitenkin yli kymmenvuotisen verkostoitumisen aikana huomannut, että monista tällaisista kontakteista syntyykin yhtäkkiä serendipiteettiä, ja jotain mielenkiintoista alkaa kehkeytyä.

Mitä olet saanut verkostoltasi?

Ennen kaikkea paljon hyvää mieltä, toiseksi mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa, kolmanneksi kysyntää osaamiselleni.

Tässä kannattaa mainita, että verkoston kautta olen päässyt jakamaan osaamistani myös tahoille, joille ei muuten pääsisi esittämään asioita – pääjohtajia, poliitikoita, urheilijoita, toimittajia, vaikuttajia jne.

Harmillista kyllä, ettei luovan alan ihmisiä ole vielä kovin paljon aktiivisina verkossa. Heille intensiivinen käsityön tekeminen tässä ja nyt on usein niin kaiken täyttävää, että verkostoitumiseen ei jää toisaalta aikaa ja toisaalta (ehkä juuri siitä syystä) online-verkostoitumisen arvoa ei käsitetä.

Miten sosiaalinen media on muokannut verkostoitumistasi?

Ensimmäinen verkostoitumispalvelu, johon lähdin mukaan oli Vocalist vuonna -99, eli laulun kautta. Se oli todella hauskaa, kun se oli kaikille niin uutta, ja kaikki olivat tosi innoissaan, kun yhtäkkiä pystyi kommunikoimaan jonkun esimerkiksi australialaisen kanssa. Mehän tehtiin sitten sellainen VHS-videokonsertti. Kaikki nauhoittivat laulunsa ja lähettivät ne yhdelle, joka sitten teki niistä koosteen.

Kirjan kirjoittamisen kautta verkostoitumiseen tuli bisnes mukaan, kun minä totesin, että sitähän voi myydä verkon kautta. Ensimmäinen paikka, jossa rupesin verkostoitumaan ammatillisesti oli silloinen openBC, joka on Xing tätä nykyä. Se on ollut minulle hirvittävän hyvä, ja olen siellä edelleen aktiivinen. Pidän siitä jostain syystä enemmän kuin LinkedIn’stä, mutta se varmaan vaan johtuu siitä, että meidän suhteemme on niin pitkä.

Yksi sosiaalisen median hyvä puoli on se, että vaikka vähentää jonkin välineen käyttöä, niin sitä ei tarvitse jättää kokonaan. Eivätkä aktiiviset verkostoitujat ole aina vain yhdessä palvelussa: nekin jotka ovat siellä Xingissä eivätkä siellä näe minua pitkään aikaan, kuitenkin Twitterissä huomaavat, että olen elossa.

Kuinka ylläpidät verkostoasi?

Käytän joka päivä vähintään tunnin verkoston ylläpitoon – eli teen tietoisesti asioita, jotka kasvattavat arvoa verkostossani. Päivän mittaan saatan myös satunnaisesti seurata virtauksia eri paikoissa ja osallistua keskusteluun tai lisätä omia ajatuksia tai linkkejä päivityssarakkeisiin.

Minun mielestä kannattaa varata aikaa, mieluummin joka päivä, mutta ainakin kolme kertaa viikossa, että siellä verkossa jotakin tekee. Koska virta menee koko ajan eteenpäin, on hyvä aina välillä laittaa oma kätensä virtaan edes hetkeksi aikaa, jotta huomaa mihin suuntaan virta milloinkin menee, ja toisaalta siksi, että pysyy virrassa ihmisten muistissa. Se ei ole pelkästään se, että toiset näkevät, että olet mukana, vaan että myös itsellä on mahdollisuus oppia ja pysyä ajan hermolla. Toki tulee myös ajatella, mikä itsestä hyvältä ja hyödylliseltä tuntuu. Varmasti jokainen löytää sen oman tapansa osallistua.

Sosiaalinen media ei toimi siten, että silloin vain ollaan yhteydessä, kun voidaan jotenkin hyödyntää verkostoa.

Syntyykö työelämässä kuilu some-myönteisten ja vastustajien välille?

Toivottavasti ei. Toivon, että jonain päivänä oivalletaan, että some on sitä samaa elämää, jota muutenkin eletään – kenttä vaan on paljon laajempi ja sanomiset saattavat levitä yllättävän kauaskantoisesti. Jopa kielestä riippumatta – käännöskoneet alkavat olla aika taitavia. Somea on turha pelätä. Neuvo, joka minulle annettiin aikoinaan ”miten esiintyä medialle” -koulutuksessa sopii myös someen: ”älä sano mitään sellaista, mitä et halua toimittajan kirjoittavan lehteen”. Somessakaan ei leviä sellainen tieto, jota sinne ei lähetetä.

Sosiaalinen media on sellainen, millaiseksi sen itselle tekee. Se voi olla oppimisen ja elämän parantamisen väline, se vaan riippuu siitä, mitä asioita siellä seuraa ja missä on mukana. Ja se on ihan omituinen väite, että olisi olemassa jokin somelaisten sisäpiiri. Päinvastoin, ne jotka ovat aitoja somettajia, ovat hyvin avoimia ja kutsuvat mukaan.

Kuten olen edellisissä bloggauksissa useaan otteeseen todennut, on sosiaalinen media paljon muutakin kuin markkinointia ja Facebookia. Sosiaalinen media on parhaimmillaan verkostoitumista ja yhteisöllistä toimintaa.

Verkostoituminen ei ole perinteisesti suomalaisten suurimpia vahvuuksia. Tuskin kenellekään kuitenkaan tulee yllätyksenä, että juuri verkostoitumisessa piilee menestyksen avain. Verkostoituminen organisaatiorajojen ulkopuolelle yhteistyökumppaneihin, asiakkaisiin, julkiseen sektoriin ja jopa kilpailijoihin luo kilpailuetua uusina ideoina, vahvuuksien yhdistämisinä, syvällisinä kumppanuuksina ym.

Entä sitten verkostoituminen ennestään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ehkä toiselta puolen maailmaa? Ihmisten, joita ei ennen ole edes tavattu silmästä silmään? Entäpä, oletko ajatellut, voisitko tutustua hieman paremmin naapuriosaston tyyppeihin, joita hädin tuskin edes tervehdit nykyään? Mitä siitä voisi seurata?

Facebookissa kohdataan tuttuja kasvoja, Twitterissä seurataan kiinnostavia henkilöitä ja Google+ on jotain siltä ja väliltä. Kaikissa näissä palveluissa, kuten melkeinpä missä vain sosiaalisen median välineessä, on mahdollisuus kohdata myös täysin uusia ihmisiä.

Verkostoituminen on mukavaa, mutta lisäksi se saattaa johtaa liiketoiminnallisin mahdollisuuksiin, ystävyyssuhteisiin ja myös täysin yllättävin seurauksiin, jotka voivat muuttaa koko elämän suunnan. Verkostoitumisen ohella on tärkeää pitää verkostoa yllä, ja samoin kuin uusiin ihmisiin tutustumisen, mahdollistavat sosiaalisen median verkostoitumispalvelut myös helpon ja mielekkään tavan verkoston ylläpitoon. Lisäksi palveluissa on helppo keskustella kerralla suurenkin joukon kanssa yhteisistä kiinnostuksen kohteista, jakaa kiinnostavia linkkejä, löytää organisaatiosta oikea ihminen oikeaan tehtävään, antaa suosituksia ynnä muuta.

”Onko meillä kuitenkaan tarpeeksi taitoja työskennellä näin?” Näin kysyy Heini Hult-Miekkavaara Intunexin blogissa. Kysymys rinnastetaan usein esimerkiksi ikään tai koulutukseen, mutta lopulta kyse on kuitenkin ajattelutavasta, avoimuudesta ja uskalluksesta kokeilla uusia asioita ja heittäytyä.

Olen julkaissut kuvan Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä (CC0 No Rights Reserved). Kuvan on antanut käyttöön InFlown koulutuksen anonyymi osallistuja.

Googlen uusi yhteisöpalvelu Google+ on herättänyt tänä kesänä runsasta keskustelua. Google+:ssa yhdistyy useita Facebookin ja Twitterin hyviä ominaisuuksia, ja Plussa on kätevä lisä Googlen muiden palvelujen rinnalla käytettäväksi.

Kun Google+:n yrityssovellus aukeaa syksyllä, yritysten markkinointimielessä harjoittama hakukoneoptimointi saa aivan uuden ulottuvuuden. Voi olla, että yrityssivut kannattaakin perustaa jatkossa Google+-palveluun, jos se vaan saa kriittisen massan liikkeelle.

Kun uusia yhteisöpalveluja avautuu ja muutoksia välinerepertuaarissa tapahtuu, ei ole ihme, että huomio keskittyy helposti välineisiin ja niiden erilaisiin ominaisuuksiin, kuten nyt vaikkapa Google+:an piireihin tai Facebookin ryhmiin.

Myös julkinen keskustelu junnaa suurelta osin välineiden tasolla – jopa hypetykseen asti. Kriittiset äänenpainot ja reflektointi ovat liittyneet miltei ainoastaan tietoturva- ja lainsäädännöllisiin kysymyksiin. Ikään kuin sosiaalisen median työkalujen kanssa haasteet jäisivät näihin kysymyksiin.

Sosiaalinen media on uusi tapa toimia

Keväällä julkaistussa EVAn Suora yhteys -raportissa todetaan, että ”sosiaalisen median teho markkinoinnin välineenä on yliarvioitu ja sen teho yrityksen sisäisissä prosesseissa aliarvioitu”. Tämä on totta. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö välineratkaisut olisi merkittävässä asemassa tai etteikö markkinointi sosiaalisessa mediassa voisi hyvinkin toimia. Uusia työkaluja arvioitaessa tulee toki katsoa konepellin alle. Ennen kuin auto starttaa, on kuitenkin katsottava myös peiliin.

Sosiaalinen media ei ole keino tavoittaa kaikkia kahta miljoonaa suomalaista Facebook-käyttäjää sormia napsauttamalla tai tehdä yrityksestä älykäs hetkessä. Jos yrityksen verkkoon tuottama sisältö ei ole riittävän kiinnostavaa ja jos yritys ei saa luotua keskustelua brändinsä tai tarjoomansa ympärillä, se ei onnistu sosiaalisessa mediassa.

Some-markkinointi ei toimi siten, että luodaan yritykselle Facebook- tai Google+-sivu tai Twitter-tili. Pikemmin kysymys on siitä, että tehdään yrityksestä sen kohderyhmää kiinnostava sosiaalinen objekti, josta sen tyytyväisten asiakkaiden on helppo kertoa eteenpäin omille ystävilleen, ja joka osallistaa aidosti myös yrityksen työntekijät hyödyntämään omassa työssään yhteisölisiä toimintatapoja. Tämä vaatii suunnitelmallista etenemistä ja aikaa.

Näin toimit tehokkaasti sosiaalisessa mediassa:

1. Suunnittele: sosiaalinen media ei ole itseisarvo, vaan väline lisätä myyntiä, kehittää tuotteita, palvella asiakkaita, tehdä yhteistyötä..
2. Resursoi: sosiaalinen media vaatii paljon aikaa ja paneutumista
3. Tunne kohderyhmäsi: vain siten voit luoda sosiaalisen objektin
4. Tunne kanavasi, jotta voit hyödyntää niitä oikein
5. Integroi muuhun viestintään: sosiaalinen media ei ole irrallinen osa
6. Kuuntele: vain siten voit palvella paremmin
7. Henkilökohtaista: luo suhteita ja personoi yrityksen presenssiä
8. Uskalla luopua – jos pitkä pilotti ei vakuuta

Sosiaalinen media tulisi nähdä ennen kaikkea yhteisöllisenä, avoimena ja vuorovaikutteisena toimintatapana ja -kulttuurina, jota nykyaikaiset välineet tukevat. Sosiaalisen median suurimmat mahdollisuudet liittyvät toimintakulttuurin ja toimintatapojen muutokseen. Sosiaalinen media jää pelkäksi hypeksi ellei sitä sidota liiketoiminnan tavoitteisiin.

Keskustellaan enemmän!

Oskari Uotinen, InFlow
Kristiina Pääkkönen, MEMEgroup

Kävin mielenkiintoista keskustelua InFlown Facebook-sivulla jakamastani Katinhännän tekstitoimiston Niko Peltokankaan blogi-kirjoituksesta. Niko käsitteli bloggauksessaan sitä, kuinka Hesburger ei ole ymmärtänyt paikkatietopalvelu Foursquaren perimmäistä merkitystä.

Keskustelu virisi siitä, kannattaako sosiaalisessa mediassa yrittää, jos ei ole asiantuntija, vai onko parempi jättää yrittämättä, jos kuitenkin tehdään jotain väärin. Pasi Molkoselkä totesi, että lienee parempi kuitenkin yrittää, sillä eihän voi onnistua, jos ei yritä. Hyvä pointti. Ei sosiaalista mediaa nyt liikaa yrityksissä Suomessa käytetä.

Hieman toista näkökulmaa keskusteluun toi Jesse Soininen, joka totesi, että Hesburger tukeutuu Foursquaressa vanhoihin piintyneisiin toimintatapoihin, toisin sanoen mainostamiseen vuorovaikutuksen asemesta.

Suomessa somea pidetään yhä jonain peikkona, joka on pakko, koska ”kaikki ovat siellä”. Ja totta kai Facebook-sivun tai Foursquare-venuen kuka tahansa voi perustaa. Voihan sen homman nakittaa vaikka kesätyöntekijälle, kun nyt kesäkin on tulossa.

Tosiasia on, että sosiaalinen media ei ole ilmainen eikä erottuminen ole edes helppoa. Näkyvyyden rakentaminen vaatii vaivaa, tietoa ja aivoperäistä työskentelyä. Peruslähtökohtana ”someen mukaan menemiselle” ei tulisi olla ”pakko” eikä yritys-erehdys-metodikaan välttämättä aiheuta kuin huvittunutta myötähäpeää.

Menestyminen ei vaadi rahaa, toisin kuin perinteisessä push-markkinoinnissa. Sosiaalisen median menestystarinoita löytyy Suomestakin, niistä ei vain huudella, koska ne eivät ole miljoonien eurojen onnistumisia. Onnistuminen voi olla pienempikin – kannattava se on, kun ROI on positiivinen.

Sosiaalisen median menestystarinat kumpuavat aidosta osallistumisesta, halusta palvella asiakkaita ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan – eli siis suomalaisittain mielestäni kuitenkin melko suuresta asennemuutoksesta. Vai miten on?

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Phillie Casablanca.

Facebook ei ole päästänyt markkinoijia helpolla. On selvää, että yksityishenkilöt tekevät Facebookiin henkilökohtaisen profiilin, sillä ilman sitä ei Facebookissa voi tehdä mitään muutakaan. Mutta kun yrityksessä mietitään Facebook-näkyvyyden rakentamista, on vaihtoehtoja ainakin näennäisesti huomattavasti enemmän.

Ryhmät, sivut, profiilit… Eri mahdollisuudet herättävät kysymyksiä eikä Facebook helpota tilannetta, kun kaikki muuttuu koko ajan. Gemilon Arto Liukkonen bloggasi sivujen ja ryhmien eroista jo vuonna 2009. Bloggaus on edelleen Facebookin muutoksista huolimatta pääosin kuranttia kamaa.

Itse bloggasin aiemmin siitä, kuinka Facebookin käyttöehdoissa kiellettyjä organisaatioiden käytössä olevia henkilökohtaisia profiileja löytyy paljon. Nyt Facebook on antanut köyttä niille, jotka ovat perustaneet yritykselle henkilökohtaisen profiilin ja haluaisivat tehdä siitä käyttöehtojen mukaisen – menettämättä kavereita. Henkilökohtaiset profiilit on nyt mahdollista muuntaa julkisiksi sivuiksi siten, että profiilin kavereista tulee uuden sivun tykkääjiä.

Lupasin torstaisen sosiaalisen median koulutuksen osallistujille blogata aiheesta suomeksi, joten tässä suomenkieliset ohjeet. Ohjeet on käännetty Smedion blogista.

Smedion blogissa varoitetaan proseduurin olevan peruuttamaton enkä ole itse ohjeita ehtinyt kokeilla, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa. Kommenteissa voi joku halutessaan kertoa, kuinka homma toimi.

1) Muuntamisessa voi hävitä tietoa. Siksi on järkevää tehdä varmuuskopio profiilista ennen aloittamista.
2) Aluksi mene muuntamistyökaluun tästä. Huomioi, että vain profiilikuvasi säilyvät. Muu sisältö, mukaan lukien muut kuvat, häviävät.
3) Valitse sopiva kategoria, anna nimi, alakategoria ja muutama muu tieto. Kun julkinen sivusi on valmis, sinua pyydetään täyttämään vielä muutama muu tieto.

Prosessi kuulostaa pitkälti samalta kuin mitä julkisen sivun luominen nollasta on. Kerro omat kommenttisi!

“Panimomestari William Gideon Åberg ja rouvansa Onni perustivat juoppouden poistamiseksi panimon Iisalmeen vuonna 1878. Zacharias Topeliuksen hengessä he halusivat tarjota miedompia vaihtoehtoja viinanhimon villitsemille kansalaisille. Tuolloin Suomessa toimi noin 78 panimoa.

Itsenäisenä suomalaisena niistä on säilynyt ainoastaan Olvi.” -Lainaus Olvin verkkosivulta sekä pulloista ja tölkeistä.

Minulla oli ilo haastatella Olvin brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilää siitä, kuinka Olvi hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia, ja mitä Olli Heikkilä itse on mieltä sosiaalisesta mediasta.

Katso koko haastattelu:

Olvilla on pitkä historia Facebookissa. Ensimmäiset fanisivut perustettiin Olvin tunnetuimmille brändeille todellisten fanien, eli käyttäjien, toimesta, mikä on loistava lähtökohta. Sosiaalisessa mediassa tulisikin allekirjoittaneen mielestä pyrkiä minimoimaan omaa sisällöntuotantoa sillä kustannuksella, että käyttäjät osallistetaan tiiviisti tuottamaan sisältöä ja siten lisäarvoa brändille.

Olvin ensimmäinen todellinen panostus sosiaaliseen mediaan oli Seurapelimies-kilpailu noin neljä vuotta sitten. Olvi ymmärsi jo tässä vaiheessa käyttäjien osallistamisen tuovan tulosta: pelin parissa vietetty aika oli huomattavan pitkä. Seuraavalle asteelle toiminta vietiin Lonkerolähettiläs-pelissä, jossa yhdistettiin verkko-osallistuminen ja tosielämän toiminta, sillä peli vaati esittelyvideon laatimista itsestä. Kilpailun voittaja lähti Etelä-Amerikkaan Lonkerolähettiläänä.

Luonnollisesti sosiaalinen media on tuotu osaksi myös Olvin perinteisiä verkkosivuja, millä pyritään saamaan aktiivisia kuluttajia jakamaan kiinnostaviksi kokemiaan Olviin liittyviä uutisia ja esimerkiksi tuote-esittelyjä eteenpäin omille verkostoilleen.

Olli Heikkilällä on selkeä visio aidosta dialogista, joka ei perustu palkinnoille, vaan sille, että ihmiset kokisivat mukanaolon hyödylliseksi ja merkitykselliseksi itselleen. Uutena askeleena Olvi on aloittamassa tuotekehityksen talkoistamisen avulla: kuluttajat otetaan mukaan suunnittelemaan tuotteita niiden mauista pakkausmateriaaleihin saakka.

Kysyin Olli Heikkilältä myös hänen ajatustaan siitä, mikä voisi olla syy siihen, ettei pk-yrityksissä ole Suomessa lähdetty hyödyntämään sosiaalista mediaa vielä kovinkaan aktiivisesti. Some-valveutunut brändi- ja viestintäjohtaja arveli syiden liittyvän pulaan työajasta ja henkilöresursseista – ei kuitenkaan kannata varoa liikaa, vaan lähteä kokeilemaan ja löytämään omat tavat toimia ja hyötyä.

Näitä uusia ja yhteisöllisiä toimintatapoja teki taas mieli päästä hehkuttamaan. Sosiaalisen median avulla saadaan taas paljon aikaan. Uusimpana aiheeseen liittyvänä uutisena huomasin juuri Facebookin viestivirrassani, että saudikuningas aikoo ostaa Facebookin estääkseen kansannousun. Kirjoittajan huomio seuraavalta päivältä: juttu olikin tarkoitettu vitsiksi.

Olen saanut seurata ja osallistua niin viime vuonna kuin tänä vuonnakin SoMeTime-tapahtuman suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Ja niin saavat kaikki, jotka haluavat. SoMeTime 2011 on avoimesti ja yhteisöllisesti järjestetty tapahtuma, jonka suunnittelun pääalustana toimii tänä vuonna Purot.net-wiki. Viime vuoden yhteisöllisyyden voimannäytteestä voi lukea lisää muun muassa Tietoviikosta. Ja eiköhän muutama digijalanjälki löydy muualtakin verkosta…

Haluan mainostaa myös Ystäväyrittäjä Janne Ruohiston Intunexin xTune-työkalua, joka on osoittanut minulle voimansa ja sen, että apua kannattaa pyytää ja antaa: monta päätä yltää parempiin tuloksiin kuin kaikki yhteensä yksinään. xTunen avulla on löydetty apua, kehitelty ideoita ja saatu paljon konkreettista aikaan. Mukana yhteistyötä tekemässä on ollut asiantuntijoita eri yrityksistä ja eri aloilta eivätkä organisaatiorajat tai etäisyydet ole olleet esteenä.

Minulta kysytään koulutuksissa usein ja melkein ensimmäisenä, mitä sosiaalisesta mediasta jää ”viivan alle” (sinänsä hassu, mutta ymmärrettävä lähestymistapa). Omalla kohdalla olen saanut ilmaiseksi apua moniin omaa alaani ja yrittämistä koskeviin ongelmiin ja kysymyksiin. Ja olen myös auttanut vastavuoroisesti, kun joku on apuani tarvinnut. Samoin olen saanut verkostoltani liidejä, joista osa on realisoitunut myös “viivan alle”.

Toinen Ystäväyrittäjä, Kinda Oy:n Pauliina Mäkelä sorsasti päivänä eräänä xTunessa, sillä hän oli saanut tarjouspyynnön koulutuksesta samalle päivälle, kuin hänellä oli jo koulutus sovittuna. Pauliina kysyi muilta xTunea käyttäviltä sosiaalisen median kouluttajilta, josko joku haluaisi vastata tarjouspyyntöön. Minä tarjouduin auttamaan ja lähetin tarjouksen Pauliinan asiakkaalle. En kuitenkaan tuolla kertaa saanut casea, sillä kolmas Ystäväyrittäjä voitti tarjouskilpailun. Sinänsä tämä ei minua haitannut, menihän koulutus ihmiselle, joka on auttanut minua yrittäjyyteni alkutaipaleella. Pauliina pyysi vielä lisäämään, että hän on löytänyt kyseisen kaltaisessa tilanteessa tilalleen kouluttajan jo kahdesti xTunen avulla. Pointsit yhteistyölle!

En ajattele sosiaalisen median hyötyjä nollasummapelinä. Kun kaikki antavat panoksensa yhteiseen pottiin, tuloksena on kaikille suurempi hyvä kuin mitä kukaan yksinään kykenisi saavuttamaan. En myöskään odota saavani hyötyä hetikaikkimulle, sillä suhteet ja luottamus eivät synny vaatimalla, vaan ansaitusti ajan myötä.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Ralph Unden.