Ihmiset jakavat internettiin yhä enenevässä määrin tietoa itsestään. Monessa web-palvelussa käyttäjä ei pääse rekisteröitymään palveluun ennen kuin on antanut rekisteröitymislomakkeeseen vähintään osoitteensa ja puhelinnumeronsa (tästä Twitter on muuten iloinen poikkeus – näin pienenä mainoksena).

Sellon surullinen ja järkyttävä ampumistapaus sai massat liikkeelle: Facebookiin perustettiin ryhmiä, jotka ottivat kantaa siihen, mitä ulkomaalaisille ja erityisesti ulkomaalaisille rikoksentekijöille tulisi tehdä. Kommentit, joita ryhmiin kirjoitettiin, olivat surullista luettavaa. Kyllähän sen toisaalta tietää, minkälainen punainen vaate se monelle on, kun rikoksen tekee ulkomaalaistaustainen maahanmuuttaja – lynkkausmieliala on valmis. Kuitenkin se, mikä näissä kommenteissa eniten herätti ihmetystä, oli se, kuinka avoimesti kirjoittajat avautuivat mielipiteistään julkisesti: rasistisia, lainvastaisia viestejä, jotka olivat suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Facebook on jo aiheuttanut irtisanomisia, avioeroja. Taitaapa olla, että jopa Suomessa on koettu ensimmäiset Twitter-potkut.

Toinen itseäni mietityttävä tietosuojakysymys sosiaalisen median ohella on Google. Google kerää valtavan määrän tietoa käyttäjien hauista ja verkkokäyttäytymisestä joka sekunti. Lisäksi Google on levittäytynyt pelottavan laajalle. Tietotekniikan pitkän linjan asiantuntija Petteri Järvinen kommentoi Googlen valta-asemaa taannoin. Aikaisemmin Järvinen on huomauttanut muun muassa, että hakutuloksien avulla Google voi vaikuttaa jopa käyttäjien mielipiteisiin. Väärinkäytökset voisivat olla katastrofaalisia. Pitäisikö hakukonesensuuria alkaa harjoittamaan myös länsimaissa?

Mitä sitten tulisi, tai ylipäätään kannattaa, jakaa kaikkien tietoisuuteen? Hyvän ja pohtimisen arvoisen esimerkin antaa Helsingin Sanomien (ainakin) verkkosivulla julkaistu artikkeli Ehkä Facebookissa ei kannata kertoa ihan kaikkea: ”Kovin moni ei mene [Kolmen Sepän] patsaan juurelle huutamaan “OMG olin tosi kännissä eilen ja oksensin naapurin postiluukkuun LOL”. Tai edes kertomaan siitä, miten parisuhde on kriisissä, pomo on ääliö ja rahat on taas loppu. Silti samat asiat kerrotaan internetissä yleisölle, joka on tuhansia kertoja suurempi kuin yhden kadunkulman väkimäärä.” Ajattelemisen arvoinen huomio, vai mitä?