
No niin, nyt ollaan kotona, ja neljän tunnin päiväunien jälkeen alkaa ajatuksetkin olla taas kasassa. Siis kotiuduin juuri SoMeTime 2010 -tapahtumasta ja sitä seuranneelta #vikingjatkot-risteilyltä. Tapahtuman anti oli kokonaisuudessaan jotain aivan erityistä. Kuten Olli Kopakkala mainitsi blogissaan, ei tapahtuman informatiivinen uutuusarvo ollut ehkä suuren suuri, mutta silti mielestäni viimeistään SoMeTime laittoi alulle muutoksen, joka tulee vavisuttamaan vanhoja rakenteita.
Tapahtuman virallinen osuus koostui guru Katja Presnalin mielenkiintoisesta keynote-esityksestä, Helsinki Mobile Phone Orchestran erikoisesta ja viihdyttävästä musiikkiesityksestä, Pecha Kuchasta, verkostoitumisesta sekä kalamaljasta. Vaikka Pecha Kucha -esiintyjät edustivat kohtalaisen homogeenista sakkia, sai kalamaljassa kuka tahansa tulla avautumaan sosiaalisesta mediasta omista lähtökohdistaan.
Käsittelin omassa Pecha Kucha -esityksessäni osittain murrosta, joka on edessä. Tietoa on olemassa niin valtava määrä, että sen hallitseminen ja soveltaminen vaatii pikkuhiljaa aivan uudenlaisia avauksia yhteistyöhön. Uusia innovaatioita voi syntyä vain yhteistyön ja vuorovaikutuksen tuloksena, kun kukin pystyy avartamaan omaa maailmankatsomustaan peilaamalla omia näkemyksiään muiden ajatuksia vasten. Keskustelussa ja vuorovaikutuksessa syntyy uusia ajatuksia jo siitäkin syystä, että keskustellessa omia ajatuksiaan joutuu jäsentämään sanoiksi. Tästä ajatuksesta kiitos Kalle Rosenbergille, jonka kanssa kävimme hyvin mielenkiintoisia keskusteluja tänään automatkan Helsingistä Kuopioon.
Ihmiset ovat erilaisia, tulevat erilaisita taustoista, ja ovat kokeneet erilaisia asioita, mikä vaikuttaa siihen, millainen kunkin maailmankatsomus ja suhtautuminen muihin ihmisiin ja asioihin on. Anne Rongas sanoi mielestäni SoMeTimen risteilyjatkoilla osuvasti, että ihmiset kokevat paineita olla samanlaisia kuin muut. Jo koululaitos, kasvatus ja normit pakottavat meidät olemaan tietynlaisia. Erilaisuus on kuitenkin rikkaus. Erilaisuutta katsotaan usein hieman kieroon. Tällaisesta asennoitumisesta pitäisi päästä eroon, ja ihmisten tulisi olla avoimempia poikkeavia mielipiteitä kohtaan.
Tämä ajatustenvirta liittyy tähän SoMeTime-avautumiseeni, sillä nämä ajatukset ovat heränneet suurelta osin juuri maatapahtumassa ja jatkoilla käytyjen keskustelujen tuloksena. Ensimmäinen SoMeTime osoitti, mitä avoimuudella ja uudenlaisilla tavoilla tehdä yhteistyötä voi saada aikaan. Design Factorylle kokoontuneista ihmisistä moni tapasi toisensa ensimmäistä kertaa. Moni oli kuitenkin vaihtanut ajatuksia muiden osallistujien kanssa jo ennen tapahtumaa sosiaalisessa mediassa. Otaniemeen osallistujat tulivat avoimin mielin, ja kuten toivottiin, tapahtuma oli pönötysvapaa.
Harvoin ensimmäistä kertaa toisiaan tapaavat ihmiset tulevat ensimmäisenä halaamaan toisiaan, menevät joukolla makaamaan asfalttiin tai näyttävät peukkua toistensa puheenvuoroille?! Tämä osoittaa kuitenkin sen, että avoimuuden ja toistensa auttamisen ilmapiirissä kaikilla on hauskempaa ja erilaisia ajatuksia uskalletaan esittää avoimemmin. Miksi tällaista kulttuuria ei voitaisi alkaa viljellä enemmänkin? Mikä sääntö määrää erilaiset seminaarit ja konferenssit haudanvakaviksi tilaisuuksiksi – ja mitä sellaisista edes jää käteen?
Summa summarum: minulla oli mahtava viikonloppu, tapasin lukuisia mielenkiintoisia ihmisiä, vaihdoin ajatuksia, sain uusia ideoita ja tein uusia yhteistyöavauksia. Toivottavasti muille osallistujille tuli edes osittain samankaltaisia kokemuksia. Tämä vuodatus saattaa vaikuttaa siltä, etten kykene kriittiseen ajatteluun, mikä näin väsyneenä voi olla osin tottakin. Joka tapauksessa, olen aidosti ja oikeasti vieläkin innoissani ja erittäin tyytyväinen viikonlopun antiin. Koen, että jokin muutos on menossa, ja on hienoa olla osa sitä. Jos et ehtinyt mukaan tänä vuonna, tule mukaan nyt tai viimeistään ensi vuonna SoMeTime 2011:ssä! Kiitos ja anteeksi.