Kuulun Y-sukupolveen, joksi määritellään Wikipediassa vuosina 1980-1995 syntyneet. Kävin pitämässä esityksen Savon ammatti- ja aikuisopiston Esimiehen Oma Päivä -seminaarissa 17.11. hyvässä seurassa Ilkka Halavan ja Mika Kojonkosken välissä. Oman esitykseni aihe oli Digikansalaiset työelämässä, ja koko päivän tavoite oli tarkastella esimiestyön muuttumista johdettaessa tulevaisuuden työntekijöitä. Alla Prezi-esitykseni:

Katso myös SlideSharesta esitykseni Nuorten netinkäyttö.

Kun vielä aiemmassa bloggauksessa äänestellään, päätin kirjoitella bloggauksen, jossa pohdin tapaamme juurtua menneeseen.

Treenaan kolmantena vuotena peräkkäin maratonille. Tajusin vähän aikaa sitten, että lenkkeilen vain muutamaa eri reittiä joka kerta. Ne on ne tutut vakioreitit. Näin meillä tehdään. Kaikkihan näin tekevät…

Ehkä, mutta mikä estää tekemästä asioita eri tavalla? Maailmaa eivät muuta ne, jotka tekevät kuten kaikki muut. Maailmaa muuttavat ne, jotka haastavat konventionaaliset tavat tehdä asioita ja uskaltavat, ehkä muiden vastustuksesta huolimatta, muuttaa toimintatapojaan.

Puhun omien toimintatapojen muuttamisesta sen vuoksi, ettei muiden tai esimerkiksi organisaation toimintaa voida muuttaa ennen kuin muutos on tapahtunut itsessä. On ymmärrettävä muutoksen tarve.

Kaikkea uutta vierastetaan, ja uudet tavat tehdä asioita saavat usein enemmän negatiivista kuin positiivista vastakaikua. Tämä on ihmiselle luontainen selviytymisen keino ja geeniperimäämme iskostettu ominaisuus. Aina kyse ei ole kuitenkaan tästä, tai ainakaan pelkästään tästä, ominaisuudesta. Seuraavassa viisi mielestäni vaikuttavaa tekijää:

Aikapula

Kun asioihin ei ehditä perehtyä, ei niitä usein myöskään ymmärretä kovin syvällisesti. Ymmärryksen puute estää muutoksen kipinän syttymisen, tai jos muutos toteutetaan puolittaisilla tiedoilla, eivät tulokset välttämättä ole sitä mitä haluttiin.

Pelko omasta asemasta

Muutos vaikuttaa aina myös omaan itseen ja esimerkiksi asemaan organisaatiossa. On luonnollista, että tämä pelottaa, varsinkin kun niin monet muutokset ovat viime aikoina johtaneet irtisanomisiin. Pysymällä muutoksessa mukana pienennetään tätä uhkaa.

Pelko torjutuksi tulemisesta

Pelko torjutuksi tulemisesta on omien empiiristen havaintojeni mukaan itse asiassa jopa suurempi pelko kuin pelko itse epäonnistumisesta. Silti, virheitä tekemällä oppii, ja kannustavassa yhteisössä virheiden tekemisestä ei seuraa torjuntaa. Jos seuraa, vika on yhteisössä.

Kannustamaton ilmapiiri

Ilmapiiri liittyy oikeastaan hyvin tiiviisti edelliseen kohtaan. Yhteisö, jossa kaikki katsovat niin pitkälle, kuin oma napa yltää, ovat muutoksessa, sen tullessa väistämättömäksi, heikolla.

Samojen rutiinien toistaminen

Samojen rutiinien toistaminen ei itse asiassa ehkä ole muutoksen hankaluuteen vaikuttava tekijä, vaan seuraus edellisistä neljästä kohdasta. Rutiinit ovat turvallisia, mutta jos rutiinit eivät muutu maailman muuttuessa, on toiminnassa jotain perustavanlaatuista vikaa. Virheistä opitaan, sanotaan. Virheet voivat kuitenkin olla myös huomioita, että jokin toimii puolella teholla: että sen jonkin voisi tehdä paremmin, helpommin tai vaikkapa ympäristöystävällisemmin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensimmäinen askel on kyseenalaistaa. Mikään ei ole niin pyhää, etteikö siitä voitaisi keskustella. Jos viimeinen muutos organisaatiossasi on tietokoneen hankkiminen vuonna -88, voisiko olla, että aidan takana odottaa jotain vieläkin parempaa? Joskus muutoksen vieminen eteenpäin voi tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan, mutta innostuksella on tapana tarttua. Muutos lähtee itsestä.

Onko listaus hyvä? Mitä tekijöitä lisäisit? Cristina Andersson kirjoittaa blogissaan Boheeminaisen maailmankirja oppimisesta, voittamisesta ja muutoksesta. Hyvä poiminta Cristinalta on mm. bloggaus Voittava oppiminen muutoksessa.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä 416style.

Googlen uusi yhteisöpalvelu Google+ on herättänyt tänä kesänä runsasta keskustelua. Google+:ssa yhdistyy useita Facebookin ja Twitterin hyviä ominaisuuksia, ja Plussa on kätevä lisä Googlen muiden palvelujen rinnalla käytettäväksi.

Kun Google+:n yrityssovellus aukeaa syksyllä, yritysten markkinointimielessä harjoittama hakukoneoptimointi saa aivan uuden ulottuvuuden. Voi olla, että yrityssivut kannattaakin perustaa jatkossa Google+-palveluun, jos se vaan saa kriittisen massan liikkeelle.

Kun uusia yhteisöpalveluja avautuu ja muutoksia välinerepertuaarissa tapahtuu, ei ole ihme, että huomio keskittyy helposti välineisiin ja niiden erilaisiin ominaisuuksiin, kuten nyt vaikkapa Google+:an piireihin tai Facebookin ryhmiin.

Myös julkinen keskustelu junnaa suurelta osin välineiden tasolla – jopa hypetykseen asti. Kriittiset äänenpainot ja reflektointi ovat liittyneet miltei ainoastaan tietoturva- ja lainsäädännöllisiin kysymyksiin. Ikään kuin sosiaalisen median työkalujen kanssa haasteet jäisivät näihin kysymyksiin.

Sosiaalinen media on uusi tapa toimia

Keväällä julkaistussa EVAn Suora yhteys -raportissa todetaan, että ”sosiaalisen median teho markkinoinnin välineenä on yliarvioitu ja sen teho yrityksen sisäisissä prosesseissa aliarvioitu”. Tämä on totta. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö välineratkaisut olisi merkittävässä asemassa tai etteikö markkinointi sosiaalisessa mediassa voisi hyvinkin toimia. Uusia työkaluja arvioitaessa tulee toki katsoa konepellin alle. Ennen kuin auto starttaa, on kuitenkin katsottava myös peiliin.

Sosiaalinen media ei ole keino tavoittaa kaikkia kahta miljoonaa suomalaista Facebook-käyttäjää sormia napsauttamalla tai tehdä yrityksestä älykäs hetkessä. Jos yrityksen verkkoon tuottama sisältö ei ole riittävän kiinnostavaa ja jos yritys ei saa luotua keskustelua brändinsä tai tarjoomansa ympärillä, se ei onnistu sosiaalisessa mediassa.

Some-markkinointi ei toimi siten, että luodaan yritykselle Facebook- tai Google+-sivu tai Twitter-tili. Pikemmin kysymys on siitä, että tehdään yrityksestä sen kohderyhmää kiinnostava sosiaalinen objekti, josta sen tyytyväisten asiakkaiden on helppo kertoa eteenpäin omille ystävilleen, ja joka osallistaa aidosti myös yrityksen työntekijät hyödyntämään omassa työssään yhteisölisiä toimintatapoja. Tämä vaatii suunnitelmallista etenemistä ja aikaa.

Näin toimit tehokkaasti sosiaalisessa mediassa:

1. Suunnittele: sosiaalinen media ei ole itseisarvo, vaan väline lisätä myyntiä, kehittää tuotteita, palvella asiakkaita, tehdä yhteistyötä..
2. Resursoi: sosiaalinen media vaatii paljon aikaa ja paneutumista
3. Tunne kohderyhmäsi: vain siten voit luoda sosiaalisen objektin
4. Tunne kanavasi, jotta voit hyödyntää niitä oikein
5. Integroi muuhun viestintään: sosiaalinen media ei ole irrallinen osa
6. Kuuntele: vain siten voit palvella paremmin
7. Henkilökohtaista: luo suhteita ja personoi yrityksen presenssiä
8. Uskalla luopua – jos pitkä pilotti ei vakuuta

Sosiaalinen media tulisi nähdä ennen kaikkea yhteisöllisenä, avoimena ja vuorovaikutteisena toimintatapana ja -kulttuurina, jota nykyaikaiset välineet tukevat. Sosiaalisen median suurimmat mahdollisuudet liittyvät toimintakulttuurin ja toimintatapojen muutokseen. Sosiaalinen media jää pelkäksi hypeksi ellei sitä sidota liiketoiminnan tavoitteisiin.

Keskustellaan enemmän!

Oskari Uotinen, InFlow
Kristiina Pääkkönen, MEMEgroup

Kesä on ovella, ja on aika nauttia sen lämmöstä, vaikka tätä kirjoittaessa ulkona tulee vettä kuin aisaa. Joka tapauksessa InFlown ensimmäinen vuosi on takana ja tulevaisuus näyttää aina vain paremmalta. Harrastuksesta puolitosissaan lähtenyt toiminta on ottanut tuulta siipiensä alle ja InFlown merkittävimpiä asiakkaita ovat tällä hetkellä Kuopion ja Varkauden kaupungit, Karelia-Upofloor ja Kuopion kesäyliopisto joitakin mainitakseni.

Tulevaisuus näyttää siis hyvältä, ja Savon suunnallakin ollaan heräämässä yhteisöllisyyden kutsuun. Kiitokset tästä kuuluvat toki asiakkaille, jotka toivottavasti ovat saaneet sitä mitä ovat halunneet, sekä verkostolle.

Verkostoista puheen ollen on allekirjoittaneesta tullut osa helsinkiläisen MEMEgroup Oy:n maanlaajuista konsulttiverkostoa. MEMEgroupilla on nyt valtakunnallisessa mittakaavassa yhtään kehuja säästelemättä paras ja maantieteellisesti levittynein konsulttiverkosto ja InFlow on ylpeä ollessaan osana tätä kollaboraatiota. Nykyisiin asiakkuuksiin tämä ei vaikuta millään tavalla, ja uusia asiakkaitakin InFlow hankkii entiseen malliin

InFlow on verkostoitunut toimija ja haluaa MEMEgroupin verkoston ohella palvella asiakkaitaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti yhden oven periaatteella. InFlow tarjoaa osana palveluitaan osin yhteistyössä muiden yritysten kanssa muun muassa markkinoiden parhaita analyysi- ja seurantapalveluita, verkkosivuja ja muun muassa JoinMeTube-konseptia, joka on tutustumisen arvoinen. Kaikissa sosiaaliseen mediaan ja verkkoviestintään liittyvissä tarpeissa voi siis ottaa yhteyttä yhteen ja samaan paikkaan.

Vielä mainittakoon, että vielä ennen juhannusta InFlow uusii hieman viestinnällistä sanomaansa, ja kotisivujen päivitystä on tulossa lopummalla kesää.

Hyvää kesää!

Kävin mielenkiintoista keskustelua InFlown Facebook-sivulla jakamastani Katinhännän tekstitoimiston Niko Peltokankaan blogi-kirjoituksesta. Niko käsitteli bloggauksessaan sitä, kuinka Hesburger ei ole ymmärtänyt paikkatietopalvelu Foursquaren perimmäistä merkitystä.

Keskustelu virisi siitä, kannattaako sosiaalisessa mediassa yrittää, jos ei ole asiantuntija, vai onko parempi jättää yrittämättä, jos kuitenkin tehdään jotain väärin. Pasi Molkoselkä totesi, että lienee parempi kuitenkin yrittää, sillä eihän voi onnistua, jos ei yritä. Hyvä pointti. Ei sosiaalista mediaa nyt liikaa yrityksissä Suomessa käytetä.

Hieman toista näkökulmaa keskusteluun toi Jesse Soininen, joka totesi, että Hesburger tukeutuu Foursquaressa vanhoihin piintyneisiin toimintatapoihin, toisin sanoen mainostamiseen vuorovaikutuksen asemesta.

Suomessa somea pidetään yhä jonain peikkona, joka on pakko, koska ”kaikki ovat siellä”. Ja totta kai Facebook-sivun tai Foursquare-venuen kuka tahansa voi perustaa. Voihan sen homman nakittaa vaikka kesätyöntekijälle, kun nyt kesäkin on tulossa.

Tosiasia on, että sosiaalinen media ei ole ilmainen eikä erottuminen ole edes helppoa. Näkyvyyden rakentaminen vaatii vaivaa, tietoa ja aivoperäistä työskentelyä. Peruslähtökohtana ”someen mukaan menemiselle” ei tulisi olla ”pakko” eikä yritys-erehdys-metodikaan välttämättä aiheuta kuin huvittunutta myötähäpeää.

Menestyminen ei vaadi rahaa, toisin kuin perinteisessä push-markkinoinnissa. Sosiaalisen median menestystarinoita löytyy Suomestakin, niistä ei vain huudella, koska ne eivät ole miljoonien eurojen onnistumisia. Onnistuminen voi olla pienempikin – kannattava se on, kun ROI on positiivinen.

Sosiaalisen median menestystarinat kumpuavat aidosta osallistumisesta, halusta palvella asiakkaita ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan – eli siis suomalaisittain mielestäni kuitenkin melko suuresta asennemuutoksesta. Vai miten on?

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Phillie Casablanca.

Facebook ei ole päästänyt markkinoijia helpolla. On selvää, että yksityishenkilöt tekevät Facebookiin henkilökohtaisen profiilin, sillä ilman sitä ei Facebookissa voi tehdä mitään muutakaan. Mutta kun yrityksessä mietitään Facebook-näkyvyyden rakentamista, on vaihtoehtoja ainakin näennäisesti huomattavasti enemmän.

Ryhmät, sivut, profiilit… Eri mahdollisuudet herättävät kysymyksiä eikä Facebook helpota tilannetta, kun kaikki muuttuu koko ajan. Gemilon Arto Liukkonen bloggasi sivujen ja ryhmien eroista jo vuonna 2009. Bloggaus on edelleen Facebookin muutoksista huolimatta pääosin kuranttia kamaa.

Itse bloggasin aiemmin siitä, kuinka Facebookin käyttöehdoissa kiellettyjä organisaatioiden käytössä olevia henkilökohtaisia profiileja löytyy paljon. Nyt Facebook on antanut köyttä niille, jotka ovat perustaneet yritykselle henkilökohtaisen profiilin ja haluaisivat tehdä siitä käyttöehtojen mukaisen – menettämättä kavereita. Henkilökohtaiset profiilit on nyt mahdollista muuntaa julkisiksi sivuiksi siten, että profiilin kavereista tulee uuden sivun tykkääjiä.

Lupasin torstaisen sosiaalisen median koulutuksen osallistujille blogata aiheesta suomeksi, joten tässä suomenkieliset ohjeet. Ohjeet on käännetty Smedion blogista.

Smedion blogissa varoitetaan proseduurin olevan peruuttamaton enkä ole itse ohjeita ehtinyt kokeilla, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa. Kommenteissa voi joku halutessaan kertoa, kuinka homma toimi.

1) Muuntamisessa voi hävitä tietoa. Siksi on järkevää tehdä varmuuskopio profiilista ennen aloittamista.
2) Aluksi mene muuntamistyökaluun tästä. Huomioi, että vain profiilikuvasi säilyvät. Muu sisältö, mukaan lukien muut kuvat, häviävät.
3) Valitse sopiva kategoria, anna nimi, alakategoria ja muutama muu tieto. Kun julkinen sivusi on valmis, sinua pyydetään täyttämään vielä muutama muu tieto.

Prosessi kuulostaa pitkälti samalta kuin mitä julkisen sivun luominen nollasta on. Kerro omat kommenttisi!

Tiedon jyvässä mietteitään kertoo tällä kertaa blogin ensimmäinen vierasbloggaaja, viestintäyrittäjä, kirjoittamisen ammattilainen Niko Peltokangas. Nikoon ja Nikon Katinhännän tekstitoimistoon voit tutustua tarkemmin yrityksen nettisivuilla ja Terävästä päästä -blogissa. Kiitokset Nikolle!

Perheessämme alkoi pieni tragedia juuri ennen vuodenvaihdetta, kun ostin itselleni älyttömän älykkään puhelimen. Android Marketin tultua pian tutuksi latasin kännykkään Angry Birds -pelin. Sain kerättyä kaikki tähdet viime viikolla.

Koukutuin Äkälintuihin kahdesta syystä: paitsi että peli kutittelee alkukantaista tuhovimmaa, sikoja lahdatessani tunsin olevani osa joukkoa ja ajassani enemmän kuin kiinni.

Conan O’Brien kehui peliä videolla! Siitä puhutaan Twitterissä! Koukuttuminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Siis muualla kuin meidän perheessä.

Uusi puhelin toi myös internetin taskuuni entistä helppokäyttöisempänä. Tai ei se juuri taskussa pysy, kun Twitter, Facebook, Foursquare ja Hesarin sovellus pitävät sormet kiireisinä kosketusnäytöllä.

Kun vielä samoihin aikoihin vaimoni innostui Facebookista ja koulutehtävätkin istuttivat häntä paljon koneella, iski internetin ja sen sosiaalisen käytön paradoksi perheeseemme voimalla. Ennen kahden vuoden ikää tyttäremme on oppinut huutamaan epätoivosella äänellä muun muassa ”älä istu siihen”, ”ei tietokonneelle” ja ”älä kirjota mittään”.

Ensin ajattelin kirjoittaa siitä, mitä pitäisi tehdä, ettei sosiaalinen media olisi lapsilleni isän kääntynyt selkä ja lukkiutuneet korvat? Koska perusvastaus on aika selvä (“vietä häiriötöntä aikaa lastesi kanssa”), päädyin pohdiskelemaan, näkyvätkö sosiaalisen median periaatteet – avoimuus, vuorovaikutus ja osallistaminen – arkisessa perhe-elämässä?

Jos kyse on viestinnän ja kulttuurin muutoksesta, pitäisi sen näkyä kotonakin. Jopa lähteä sieltä.

Enemmän tekstiä, enemmän puhetta

Olen blogannut muutaman vuoden ajan. Päiväkirjamaisissa kirjoituksissa kerron asioita, joita en muuten sanoisi; julkinen itsensä ilmaiseminen kannustaa sanankäytöstä innostunutta avautumaan. Kirjoittaminen ylipäänsä on helpompaa kuin puhuminen, kun yleisö on kerralla tavoitettavissa ja sanansa saa muotoilla rauhassa haluamikseen.

Nyt kun vaimokin on Facebookissa, kotiimme on asettunut Luin jo Facebookista -ilmiö sekä kaverinsa Luitko jo Facebookista. Ennen Fb:n tilalla oli blogi tai Twitter, kun aloin kertoilla päivän ajatuksista ja tapahtumista rakkaalleni.

Asioista yleensäkin on helpompi puhua, kun aran tai vähemmän herkän aiheen siemen tulee kylvettyä blogin tai tilapäivityksen kautta. Avoimuus ja vuorovaikutus ovat lisääntyneet siinäkin mielessä, että useasti tulee yhdessä mietittyä, mitä tästä asiasta kirjoittaisi nettiin.

Osallistaminen tuntuu lapsiperheessä sikäli itsestäänselvyydeltä, että asioita suunniteltaessa on otettava huomioon useamman ihmisen tarpeet. Rauha pysyy maassa, kun viikonlopun suunnitelmat tai työmatkapoissaolot eivät tule kanssaihmisille yllätyksinä.

Ei tätä tietenkään aina ”muista”. Kotona tulee sorruttua yhtä yksisuuntainen tuuttaamiseen kuin yrityksen Twitter-tilillä toisinaan.

Ihanneminä internetistä kotiin

Teknologia mahdollisti internetin, ihmiset toivat sinne sosiaalisuuden. Avoimuus, vuorovaikutteisuus ja osallistaminen muuttavat internetin lisäksi elämää sen ulkopuolellakin. Tämä tuskin on uutta Tiedon jyvän lukijoille.

Alussa kuvailtujen epäsosiaalisten epäonnistumisten rinnalla sosiaalinen internet ruokkii positiivista kehää. Niin ”oma itseni” kuin verkossa olenkin, on nettiprofiilini lähempänä ihanneminääni kuin kotona vätystelevä äkkipikainen huomiottajättäjä, jollainen minussa myös asuu.

Huomaan itsessäni tarpeen olla kotiväelleni yhtä ihana ja hieno ihminen kuin täällä väitän ja välillä onnistun olemaan.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Joe Howell.

Sanon monesti, että Facebook on yhteisöllisen median Google – jatkuvasti kehittyvä, kaikkien tuntema ja ylipäänsä edelläkävijä alallaan. Googlesta tuli suhteellisen nopeasti hakukoneiden ykkönen: titteli, jonka se peri AltaVistalta (kuinka moni vielä muistaa?), ja josta se ei ole sen koommin luopunut.

Facebook nousi myös nopeasti suureksi hitiksi. Vuonna 2004 tapahtuneen perustamisensa jälkeen Facebookiin on rekisteröitynyt liki 600 miljoonaa käyttäjää maailmanlaajuisesti. Vaikka eri sosiaalisen median palveluja on olemassa tuhoton määrä (mikä edes lasketaan sosiaaliseksi mediaksi?), on Facebook pysynyt levinneimpänä palveluna. Facebook haistelee uusia tuulia, joiden perusteella palvelua kehitetään jatkuvasti, minkä lisäksi Facebookin strategia levittäytyä myös nk. perinteisemmille nettisivuille on tuonut Facebookin tykkää-painikkeet lukuisille verkkosivuille.

Yhdysvalloissa Facebook kiilasi Googlen ohi vierailluimpana verkkosivuna vuonna 2010, mikä kertoo osin siitä, että tietoa yrityksistä, palveluista ja tuotteista etsitään yhä enemmän myös Facebookin ja muiden sosiaalisen median välineiden kautta. Mitä Facebook sitten tuo sellaista, mitä Google ei tässä suhteessa pysty tarjoamaan? Vastaus on suositukset: Vaikka Google tarkkailee sivujen suosiota muun muassa linkitysten perusteella, eivät hienoimmatkaan hakualgoritmit pysty tarjoamaan samaa, mihin pystyvät sinut tuntevat kaverisi, jotka osaavan vinkata sinulle tuotteista, palveluista ja yrityksistä, jotka saattaisivat kiinnostaa juuri sinua. Lähimmäs saattaa päästä verkkokauppa Amazonin suositteluominaisuus, joka kertoo, mitä muuta tietyn tuotteen ostaneet ovat ostaneet lisäksi.

Hakukoneoptimointi saa täysin uuden merkityksen…

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Danard Vincente.

Tämä alkaa olla tässä. Vuosi 2010 nimittäin. Aiemmassa bloggauksessa jo enteilin vuodenvaihdetta sosiaalisen median näkökulmasta, mutta tässä vielä InFlown suunnitelmia ensi vuodelle.

Ensinnäkin: Takana on InFlown ihka ensimmäinen vuosi. Ennakoimani tarve sosiaalisen median opastukselle oli olemassa – etenkin kotiläänissäni Itä-Suomessa. Tapasin monia hienoja ihmisiä ja autoin montaa organisaatiota yhteisöllisen toiminnan alkutaipaleella. Toivottavasti matka jatkuu vuonna 2011. Uskon vahvasti, että asiakkuudet ovat tuoneet molemminpuolista hyötyä – ja jopa uusia ystävyyssuhteita. Kiitos asiakkaille ja myös muille yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta.

Kuten joissakin kanavissa olen maininnut, InFlow sai ELY-keskukselta 15.000 euron yrityksen kehittämisavustuksen, jonka turvin ensi vuonna kehitetään palveluita entistäkin paremmiksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna on tulossa ainakin kaikille avoin, ilmainen, monikanavainen verkkosparraus, joka on jatkoa alkusyksystä toteutetulle verkkokonsultaatiolle.

Varmasti uutta Kultakirstu™-palvelupakettia aletaan rummuttamaan toden teolla ensi vuonna.

Suunnitelmissa on myös uusia kaikille avoimia InFlow-Open-koulutuksia eri puolilla Suomea. Kyselty on jo markkinoinnin koulutusta Helsinkiin ja koulutusta sosiaalisen median opetuskäytöstä.

Lisäksi olen pyöritellyt ajatusta sosiaalisen median vertaisryhmästä tyyliin Anonyymit somettajat, mutta tämä konsepti on vielä mietinnän alla

Yllätyksiäkin on tulossa…

Mutta nyt hyvää uutta vuotta kaikille! Palataan asiaan armon vuonna 2011.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä aussiegall.

Se olisi sitten joulu käsillä ja vuosikin melkein pulkassa. Mitä jäi käteen sosiaalisen median vuodesta 2010? Oliko se läpimurtovuosi vai jäikö lupa odottaa hyvää myös ensi vuodelle? En ala tässä meemejä ja ennusmerkkejä kovin kummoisesti analysoimaan, mutta sitä on tehnyt ansiokkaasti muun muassa Tom Laine blogissaan SocialMediocracy.com, joten lukekaa se.

Tässä kuitenkin ranskalaisilla viivoilla joitakin itselle mieleen jääneitä some-ilmiöitä ja -asioita vuodelta 2010:

- Vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa, onnistuuko se?
- Paikkatietoon perustuvien palvelujen kasvu Suomessakin (lupa odottaa kasvun jatkuvan 2011)
- Sosiaalinen media alkoi tulla jo niin itsestään selväksi osaksi webiä, että puhuttiin jo käsitteen kuoppaamisesta
- Facebook ohitti Google useissa maissa suosituimpana nettisivuna
- Yritykset alkoivat rynnistää Facebookiin Suomessa
- Sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu Delicious ilmoitettiin lopetettavan muutaman muun palvelun ohella, mikä viestii sosiaalisen median muutosherkkyydestä. Diigo toimii hyvin, suosittelen sitä korvaavana palveluna.

Hyvää joulua ja turvallista uutta vuotta 2011!
Palataan asiaan ensi vuoden puolella.