Tykkään Facebookissa noin tuhannesta asiasta ja yrityksestä. Tämä tarkoittaa melkoista viestivirtaa seinälläni. Facebook-markkinointi ja markkinointi sosiaalisessa mediassa muutenkin uhkaa mielestäni kaatua omaan mielettömyyteensä, jos jokainen yritys odottaa asiakkaidensa tykkäävän yrityksestä tai seuraavan sitä Twitterissä tai jossain muualla.

Lapinlahtelainen konepaja (kaikki kunnia konepajoille) kilpailee tykkääjistä tai faneista globaalien brändien, Coca-Colan, Niken ja Fordin, kanssa. Jos yksittäinen yritys ei tarjoa sosiaalisessa mediassa mitään lisäarvoa asiakkailleen, on siitä jo helppo olla tykkäämättä. Se vaihe hypestä on ohi, että jokainen uusi yritys Facebookissa oli iso juttu.

Silti olen itse alkanut tarkkailla, mistä kaikesta tykkään, ja jätän nyt tykkäämättä useasta yrityksestä, jotka vielä jokunen kuukausi takaperin olisivat olleet tykkäyksieni arvoisia. Toki, sosiaalinen media mahdollistaa sen, että pysyn ajan tasalla fanittamieni yritysten toiminnasta tai tarjouksista, mutta entä jos en suoranaisesti fanita yritystä, olen vain satunnainen asiakas. Tuskin klikkaan tykkää-nappia.

Suosittelut ovat sosiaalisen median markkinoinnin kaura ja pihvi. Kaverin sanaan luottaa 75 prosenttia kuluttajista, kun vain 14 prosenttia uskoo mainontaan. Suositteluahan Facebookissa tykkääminenkin on: kaverit näkevät, että ”Oskari Uotinen tykkää X:stä”. Mutta voihan yritys mahdollistaa asiakkailleen itsensä suosittelun sosiaalisessa mediassa ilman, että se lähtee perustamaan Facebook-sivuja ja Twitter-tilejä: yksinkertaisimmillaan lisätään vaan jakopainikkeet omille nettisivuille.

Suosittelujen kalasteluun on monia, monia mahdollisuuksia. Yhteisöllisessä verkossa markkinoiminen tulisi olla mielestäni enemmän sitä, että saadaan tyytyväiset asiakkaat kertomaan oman yrityksen ilosanomaa eteenpäin. Onko ratkaisu sitten Foursquare, JoinMeTube vaiko jokin muu, se jää yrityksen ratkaistavaksi.

Pääsääntönä kuitenkin, ettei Facebook-sivu ole itse tarkoitus, vaikka Facebookissa kaksi miljoonaa suomalaista onkin. Samat kaksi miljoonaa ja enemmänkin voivat jakaa sisältöäsi eteenpäin sosiaalisessa mediassa ilman, että yrityksesi välttämättä aktiivisesti lähtee sinne itseään edes tuputtamaan. Esimerkki: jos suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on hälläväliä, jos aikaa sisällöntuotantoon ei ole tai jos Facebookiin lähdetään vain, koska muutkin ovat siellä, ei sinne todellakaan välttämättä kannata väkisin lähteä.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Can Duruk.

InFlow osallistui Ediste-piinapenkkiin™. Nyt on sadonkorjuun aika. Keskustelut Edisteen karjujen kanssa ovat olleet vasta alkulämmittelyä. Todellinen piina alkaa tästä, ja apua tähän tarvitaan teiltä, hyvät lukijat.

Alla on kaksi myyntipresistä. Ensimmäinen on InFlow-Kultakirstu™-tuotteesta, toinen Edisteen tuotteistamasta InFlow Viruksesta™ kera Edisteen Antti Apusen saatesanojen. Nyt on äänestyksen aika: kumpi kolahtaa? Kumpi herättää enemmän ihastelua tai vihastelua? Sympatiat ja antipatiat naulaan ja uurnalle (joka virtuaalisesti löytyy bloggauksen lopusta).

Tässä vielä Antin saate:

Sosiaalinen media ei myy. Se on kommentti, jota asiakkaani toistelevat useasti. Valitettavasti he ovat enimmäkseen oikeassa.

Käytännön bisnessovellukset puuttuvat. Pelkät peukutukset eivät tuo myyjälle euroakaan.

Lattea litkiviltä kirjoittajilta puuttuu myynnillinen tavoite. Heidän tärkein puheenaiheensa on se, miten mahtava keksintö sosiaalinen media on. Selkääntaputtelijoiden rinki pitää yllä some-korttitaloa, joka heiluu todellisten puheenaiheiden puuttuessa.

Asiakkaiden palaute on kieltämättä melko tylyä.

Sosiaalinen media sopii erinomaisesti henkilökohtaiseen viestintään. Ehkäpä siinä on koko ongelman ydin. Suomalaiset asiantuntijayritykset kun eivät halua olla henkilökohtaisia. Päinvastoin.

Katso vaikka yhdenkin suomalaisen IT-firman web-sivuja. Ne pullistevat passiivi-ilmaisuja ja ympäripyöreitä laatulupauksia. Jos sivuista poistaa logot, ei firmoista yksikään erotu lupauksensa tai palveluidensa perusteella.

Sellaisia yrityksiä on vaikea viedä sosiaaliseen mediaan. Asiantuntijayritykset pitäisi ensin opettaa keskustelemaan. Myöntämään mokauksensa ja jakamaan kehuja. Erottumaan joukosta.

John Jantsch kertoo kirjassaan The Referral Engine, miten erilaiset nakkiputkat keräävät suosituksia asiakkailtaan. Siinä oli mielestäni ajatus, joka sopii sosiaaliseen mediaan kuin nakutettu. Kirjoitin ehdotukseni InFlown uudeksi myyntipuheeksi samalta istumalta.

InFlow Virus on sosiaalisen median referenssikone. Se kerää kehuja ja käsittelee valitukset julkisesti. Hyvät uutiset leviävät asiakaskunnassa viruksen tavoin.

Kerro mitä mieltä olet. Onko palvelussa ideaa, vai joutaako ehdotukseni tunkiolle kompostoitumaan muiden katteettomien hehkutusten sekaan?

 Loading ...

Googlen uusi yhteisöpalvelu Google+ on herättänyt tänä kesänä runsasta keskustelua. Google+:ssa yhdistyy useita Facebookin ja Twitterin hyviä ominaisuuksia, ja Plussa on kätevä lisä Googlen muiden palvelujen rinnalla käytettäväksi.

Kun Google+:n yrityssovellus aukeaa syksyllä, yritysten markkinointimielessä harjoittama hakukoneoptimointi saa aivan uuden ulottuvuuden. Voi olla, että yrityssivut kannattaakin perustaa jatkossa Google+-palveluun, jos se vaan saa kriittisen massan liikkeelle.

Kun uusia yhteisöpalveluja avautuu ja muutoksia välinerepertuaarissa tapahtuu, ei ole ihme, että huomio keskittyy helposti välineisiin ja niiden erilaisiin ominaisuuksiin, kuten nyt vaikkapa Google+:an piireihin tai Facebookin ryhmiin.

Myös julkinen keskustelu junnaa suurelta osin välineiden tasolla – jopa hypetykseen asti. Kriittiset äänenpainot ja reflektointi ovat liittyneet miltei ainoastaan tietoturva- ja lainsäädännöllisiin kysymyksiin. Ikään kuin sosiaalisen median työkalujen kanssa haasteet jäisivät näihin kysymyksiin.

Sosiaalinen media on uusi tapa toimia

Keväällä julkaistussa EVAn Suora yhteys -raportissa todetaan, että ”sosiaalisen median teho markkinoinnin välineenä on yliarvioitu ja sen teho yrityksen sisäisissä prosesseissa aliarvioitu”. Tämä on totta. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö välineratkaisut olisi merkittävässä asemassa tai etteikö markkinointi sosiaalisessa mediassa voisi hyvinkin toimia. Uusia työkaluja arvioitaessa tulee toki katsoa konepellin alle. Ennen kuin auto starttaa, on kuitenkin katsottava myös peiliin.

Sosiaalinen media ei ole keino tavoittaa kaikkia kahta miljoonaa suomalaista Facebook-käyttäjää sormia napsauttamalla tai tehdä yrityksestä älykäs hetkessä. Jos yrityksen verkkoon tuottama sisältö ei ole riittävän kiinnostavaa ja jos yritys ei saa luotua keskustelua brändinsä tai tarjoomansa ympärillä, se ei onnistu sosiaalisessa mediassa.

Some-markkinointi ei toimi siten, että luodaan yritykselle Facebook- tai Google+-sivu tai Twitter-tili. Pikemmin kysymys on siitä, että tehdään yrityksestä sen kohderyhmää kiinnostava sosiaalinen objekti, josta sen tyytyväisten asiakkaiden on helppo kertoa eteenpäin omille ystävilleen, ja joka osallistaa aidosti myös yrityksen työntekijät hyödyntämään omassa työssään yhteisölisiä toimintatapoja. Tämä vaatii suunnitelmallista etenemistä ja aikaa.

Näin toimit tehokkaasti sosiaalisessa mediassa:

1. Suunnittele: sosiaalinen media ei ole itseisarvo, vaan väline lisätä myyntiä, kehittää tuotteita, palvella asiakkaita, tehdä yhteistyötä..
2. Resursoi: sosiaalinen media vaatii paljon aikaa ja paneutumista
3. Tunne kohderyhmäsi: vain siten voit luoda sosiaalisen objektin
4. Tunne kanavasi, jotta voit hyödyntää niitä oikein
5. Integroi muuhun viestintään: sosiaalinen media ei ole irrallinen osa
6. Kuuntele: vain siten voit palvella paremmin
7. Henkilökohtaista: luo suhteita ja personoi yrityksen presenssiä
8. Uskalla luopua – jos pitkä pilotti ei vakuuta

Sosiaalinen media tulisi nähdä ennen kaikkea yhteisöllisenä, avoimena ja vuorovaikutteisena toimintatapana ja -kulttuurina, jota nykyaikaiset välineet tukevat. Sosiaalisen median suurimmat mahdollisuudet liittyvät toimintakulttuurin ja toimintatapojen muutokseen. Sosiaalinen media jää pelkäksi hypeksi ellei sitä sidota liiketoiminnan tavoitteisiin.

Keskustellaan enemmän!

Oskari Uotinen, InFlow
Kristiina Pääkkönen, MEMEgroup

Kävin mielenkiintoista keskustelua InFlown Facebook-sivulla jakamastani Katinhännän tekstitoimiston Niko Peltokankaan blogi-kirjoituksesta. Niko käsitteli bloggauksessaan sitä, kuinka Hesburger ei ole ymmärtänyt paikkatietopalvelu Foursquaren perimmäistä merkitystä.

Keskustelu virisi siitä, kannattaako sosiaalisessa mediassa yrittää, jos ei ole asiantuntija, vai onko parempi jättää yrittämättä, jos kuitenkin tehdään jotain väärin. Pasi Molkoselkä totesi, että lienee parempi kuitenkin yrittää, sillä eihän voi onnistua, jos ei yritä. Hyvä pointti. Ei sosiaalista mediaa nyt liikaa yrityksissä Suomessa käytetä.

Hieman toista näkökulmaa keskusteluun toi Jesse Soininen, joka totesi, että Hesburger tukeutuu Foursquaressa vanhoihin piintyneisiin toimintatapoihin, toisin sanoen mainostamiseen vuorovaikutuksen asemesta.

Suomessa somea pidetään yhä jonain peikkona, joka on pakko, koska ”kaikki ovat siellä”. Ja totta kai Facebook-sivun tai Foursquare-venuen kuka tahansa voi perustaa. Voihan sen homman nakittaa vaikka kesätyöntekijälle, kun nyt kesäkin on tulossa.

Tosiasia on, että sosiaalinen media ei ole ilmainen eikä erottuminen ole edes helppoa. Näkyvyyden rakentaminen vaatii vaivaa, tietoa ja aivoperäistä työskentelyä. Peruslähtökohtana ”someen mukaan menemiselle” ei tulisi olla ”pakko” eikä yritys-erehdys-metodikaan välttämättä aiheuta kuin huvittunutta myötähäpeää.

Menestyminen ei vaadi rahaa, toisin kuin perinteisessä push-markkinoinnissa. Sosiaalisen median menestystarinoita löytyy Suomestakin, niistä ei vain huudella, koska ne eivät ole miljoonien eurojen onnistumisia. Onnistuminen voi olla pienempikin – kannattava se on, kun ROI on positiivinen.

Sosiaalisen median menestystarinat kumpuavat aidosta osallistumisesta, halusta palvella asiakkaita ja olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan – eli siis suomalaisittain mielestäni kuitenkin melko suuresta asennemuutoksesta. Vai miten on?

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä Phillie Casablanca.

“Panimomestari William Gideon Åberg ja rouvansa Onni perustivat juoppouden poistamiseksi panimon Iisalmeen vuonna 1878. Zacharias Topeliuksen hengessä he halusivat tarjota miedompia vaihtoehtoja viinanhimon villitsemille kansalaisille. Tuolloin Suomessa toimi noin 78 panimoa.

Itsenäisenä suomalaisena niistä on säilynyt ainoastaan Olvi.” -Lainaus Olvin verkkosivulta sekä pulloista ja tölkeistä.

Minulla oli ilo haastatella Olvin brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilää siitä, kuinka Olvi hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia, ja mitä Olli Heikkilä itse on mieltä sosiaalisesta mediasta.

Katso koko haastattelu:

Olvilla on pitkä historia Facebookissa. Ensimmäiset fanisivut perustettiin Olvin tunnetuimmille brändeille todellisten fanien, eli käyttäjien, toimesta, mikä on loistava lähtökohta. Sosiaalisessa mediassa tulisikin allekirjoittaneen mielestä pyrkiä minimoimaan omaa sisällöntuotantoa sillä kustannuksella, että käyttäjät osallistetaan tiiviisti tuottamaan sisältöä ja siten lisäarvoa brändille.

Olvin ensimmäinen todellinen panostus sosiaaliseen mediaan oli Seurapelimies-kilpailu noin neljä vuotta sitten. Olvi ymmärsi jo tässä vaiheessa käyttäjien osallistamisen tuovan tulosta: pelin parissa vietetty aika oli huomattavan pitkä. Seuraavalle asteelle toiminta vietiin Lonkerolähettiläs-pelissä, jossa yhdistettiin verkko-osallistuminen ja tosielämän toiminta, sillä peli vaati esittelyvideon laatimista itsestä. Kilpailun voittaja lähti Etelä-Amerikkaan Lonkerolähettiläänä.

Luonnollisesti sosiaalinen media on tuotu osaksi myös Olvin perinteisiä verkkosivuja, millä pyritään saamaan aktiivisia kuluttajia jakamaan kiinnostaviksi kokemiaan Olviin liittyviä uutisia ja esimerkiksi tuote-esittelyjä eteenpäin omille verkostoilleen.

Olli Heikkilällä on selkeä visio aidosta dialogista, joka ei perustu palkinnoille, vaan sille, että ihmiset kokisivat mukanaolon hyödylliseksi ja merkitykselliseksi itselleen. Uutena askeleena Olvi on aloittamassa tuotekehityksen talkoistamisen avulla: kuluttajat otetaan mukaan suunnittelemaan tuotteita niiden mauista pakkausmateriaaleihin saakka.

Kysyin Olli Heikkilältä myös hänen ajatustaan siitä, mikä voisi olla syy siihen, ettei pk-yrityksissä ole Suomessa lähdetty hyödyntämään sosiaalista mediaa vielä kovinkaan aktiivisesti. Some-valveutunut brändi- ja viestintäjohtaja arveli syiden liittyvän pulaan työajasta ja henkilöresursseista – ei kuitenkaan kannata varoa liikaa, vaan lähteä kokeilemaan ja löytämään omat tavat toimia ja hyötyä.

Päättyvä viikko oli kaikin puolin erilainen myyntiviikko, kun teimme Pohjois-Savon rundin yhdessä JoinMeTuben Kimmo Nymanin kanssa. Siitä, kun olen tehnyt myyntityötä jonkun toisen kanssa, on aikaa, ja oli piristävää vertailla kokemuksia ja ehkä vähän benchmarkata omaa myyntipuhetta (jota benchmarkkaillaan lisää vielä jatkossa Edisteen gurumarkkinointi.fi -blogissa, sillä InFlow on mukana Edisteen Piinapenkissä). Toiseksi pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan livenä JMT:n tuubia eli videokioskia, jos laitetta siksi voi sanoa.

JMT:n idea perustuu siihen, että asiakasyritykselle, organisaatiolle, tapahtumalle tai vastaavalle myydään värikäs pömpeli (kuvassa), jonka kautta yrityksen asiakkaat voivat lähettää videoterveisiä maailmalle omille ystävilleen sähköposteihin ja sosiaalisen median välineisiin. Jokaisen videotervehdyksen mukana lähtee yrityksen oma markkinaviesti linkkeineen, tilausnappeineen ja muine härpäkkeineen. Mukaan kokonaisuuteen saa vielä mainosvideonkin.

Konsepti on loistava, sillä suositteluthan painavat tunnetusti paljon enemmän kuin yrityksen oma markkinasanoma. JMT:n tuubeilla markkinaviesti saadaan suosittelun muodossa leviämään hajautetusti parhaimmillaan ympäri maailman. Mukaan voidaan liittää myös elementtejä, joiden avulla videon leviämistä pyritään edistämään, esimerkkinä vaikkapa kilpailut: klikkaa ja jaa tämä video kavereillesi, niin voit voittaa sitä ja tätä.

Järjestimme JMT:n Kimmon ja keskustan nuoren kansanedustajaehdokkaan Kaisa Hiltusen kanssa keskiviikkona 9.3. toritapahtuman, jossa tuubia testailtiin ja esiteltiin. Tuubi sopii hyvin myös poliitikon viestintään. Linkin takana oma videotervehdykseni Kuopion torilta sponsorimme kehyksillä.

Seuraavassa bloggauksessa Olvin brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilä kertoo ajatuksiaan sosiaalisesta mediasta.

On ilahduttavaa huomata, kuinka yritykset ja yhteisöt ovat alkaneet hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia vuorovaikutteisessa markkinoinnissa ja asiakassuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä.

Tunnetuimpana sosiaalisen median välineenä erityisesti Facebook on saanut julkisuutta, ja se onkin useimmille organisaatioille ensimmäinen ja pääasiallinen sosiaalisen median kanava, jota käytetään yhteydenpitoon asiakkaiden kanssa.

Facebookiin on perustettu runsaasti yritysten ja yhteisöjen julkisia sivuja (fanisivuja), mutta moni organisaatio toimii Facebookissa niin kutsuttujen henkilökohtaisten profiilien kautta. Henkilökohtaiset profiilit on kuitenkin tarkoitettu ainoastaan yksityishenkilöiden käyttöön. Facebookin käyttöehdoissa (Statement of Rights and Responsibilities) todetaan, että yritykset ja yhteisöt eivät saa perustaa henkilökohtaista profiilia. Muutoin rikotaan Facebookin käyttöehtoja, ja Facebook voi pahimmassa tapauksessa poistaa käyttöehtoja rikkovan profiilin.

Organisaatiolle profiilin poistaminen saattaisi luonnollisesti aiheuttaa negatiivista julkisuutta ja Facebookin kautta syntyneiden asiakassuhteiden katkeamista tai heikkenemistä. Toisaalta yrityksille ja yhteisöille tarkoitetut Facebookin julkiset sivut tarjoavat mahdollisuuden kerätä sivun kävijöistä statistiikkaa, luoda sivulle sovelluksia ja muokata sivun ulkoasua graafisin elementein sekä tuoda organisaatiota esiin monella muulla tavoin. Kaiken kaikkiaan julkiset sivut ovat henkilökohtaisia profiileja monin verroin toimivampi keino organisaatiolle rakentaa näkyvyyttä Facebookin avulla.

InFlow auttaa mielellään saamaan Facebook-näkyvyyden kuntoon puolen päivän työpajassa hintaan 560 € + alv 23 %. Kaupantekijäisiksi saat sosiaalisen median markkinoinnin oppaan Sosiaalisen median alkupamaus.

Linkkiviittaukset:
1. Bloggaus, Sosiaalinen media ei ole kaikkivoipa: http://inflow.fi/?page_id=81
2. Kansanedustaja Jyrki Kasvin www-sivut ja Twitter-profiili: http://www.kasvi.org; http://twitter.com/#!/jyrkikasvi
3. Karri Anttilan blogi, Kanttila: http://blog.kanttila.com

Sosiaalinen media ei ole edelleenkään yhtä kuin pelkkä Facebook, mutta Facebookissa on noin 1,9 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Maailmanlaajuisesti käyttäjiä on jo yli 500 miljoonaa. Lisäksi esimerkiksi blogeja lukevat nekin, jotka eivät varsinaisesti ole somessa rekisteröityneinä käyttäjinä. Myös keskustelufoorumit pitävät pintansa, sillä Suomen suosituimman keskustelusivuston, Suomi24.fi:n, keskusteluissa on palvelun tilaston mukaan yli 54 miljoonaa viestiä – suunnilleen saman verran, muuten, kuin on arvioitu kirjoitettavan uusia Twitter-viestejä päivässä maailmanlaajuisesti.

Ottaen huomioon nämä luvut, on mielenkiintoista, kuinka niin monet yritykset epäröivät, onko heidän tarpeen olla mukana sosiaalisessa mediassa: ei siitä ole meille hyötyä, ei meidän palveluita etsitä netistä, meillä on niin vanha asiakaskunta… Kuitenkin jo pikainen googlaus kertoo, että näistäkin yrityksistä ja tuotteista on liikkeellä tweetejä, keskusteluketjuja ja bloggauksia. Ai, miten niin ei kannata olla mukana?

Tyytyväiset asiakkaat kannattaa sitouttaa ja pyrkiä syventämään näin hyviä asiakassuhteita. Tyytyväiset asiakkaat vievät parhaimmillaan viestiämme eteenpäin. Tyytymättömät asiakkaatkin kertovat kaunista kieltään: hehän kertovat meille, mitä me teemme väärin. Sosiaalinen media mahdollistaa heidän löytämisensä. Ja kun me ollaan mukana keskustelussa, me voidaan vaikuttaa ja pyrkiä auttamaan näitä asiakkaita: me vastaamme reklamaatioon, jota ei ole edes tehty!

Turha avoimuuteen liittyvä epäröinti kannattaa unohtaa, jos osallistuminen on siitä kiinni. Joka tapauksessa yrityksistä ja tuotteita käydään keskustelua somessa, olivat ne siellä itse mukana tai eivät. Minä näen avoimuuden sitä paitsi niin, että tulevaisuudessa epäeettisesti, muutoin kyseenalaisesti tai ylipäänsä ei-asiakaslähtöisesti toimivat yritykset eivät pärjää. Kuluttajien valta kasvaa osin sosiaalisen median vaikutuksesta niin suureksi, että yritysten on vastattava kuluttajien vaatimuksiin tai hävittävä. Avoimuus ei ole enää valinta, vaan edellytys.

Eikä avoimuuttakaan tule nähdä mörkönä. Nythän me voidaan näyttää koko maailmalle, miten hyvin me meidän asiakkaita palvellaan.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä alancleaver_2000.

Sosiaalinen media ei ollutkaan ratkaisevassa osassa Ruotsin valtiopäivävaaleissa, kertoo muun muassa Savon Sanomat (19.9.). Ruotsissa poliitikot aktivoituivat sosiaalisessa mediassa oikein tosissaan, ja samaa hypetystä eletään nyt vähitellen Suomessakin odotellen vuoden 2011 eduskuntavaaleja.

Barack Obama sen teki, miksei se toiminut Ruotsissakin? Hyvin alkeellisesti syyt voisi tiivistää mielestäni kahteen:

1) Sosiaalinen media ei ole ihmelääke, joka yksin voi tehdä yhtään mitään. Facebookissa on 1,9 miljoonaa suomalaista, mutta ne loput 3,5 miljoonaa ovat yhä muualla. Tarvitaan edelleen myös perinteisempää viestintää ja markkinointia. Poliitikkojen pitää edelleen jalkautua myös konkreettisesti turuille ja toreille.

2) Tarvitaan tarina. Obama sai kannattajat taakseen vetoavalla tarinalla ja visiolla, joiden edesauttajana sosiaalinen media toimi. Sosiaalinen media ei siis ollut ratkaiseva tekijä Obamankaan kampanjassa, ainoastaan fasilitoiva tekijä.

Sosiaalinen media on yhtä kuin ihmiset. Jos poliitikko ei saa puhuttua ihmisiä puolelleen verkon ulkopuolella, ei se todennäköisesti onnistu sen paremmin sosiaalisessa mediassakaan. Mutta, jos poliitikolla on vetoava tarina, persoonallinen ote tai hän muuten vain osaa asiansa, voi sosiaalinen media levittää hänen sanomaansa aivan uudella tavalla. Kun ymmärretään vielä, että sosiaalinen media on keskustelua ja vuorovaikutusta, ei perinteinen mainoskanava – silloin ollaan jo pitkällä.

Kuva on julkaistu Flickr:ssä Creative Commons-lisenssillä käyttäjältä pirateyjoe.