InFlown Tiedon jyvä -blogin ylläpito on lopetettu ainakin toistaiseksi. Voit lukea kirjoituksiani Intosomen blogista.

Oskari Uotinen

En yleensä bloggaa uusista teknologioista tai laitepuolesta, mutta tässä hieman ensikokemuksiani Nokian uudesta, virallisesti 15.10. julkaistusta, N8-puhelimesta. Olin kutsuvieraana Nokian N8 Nordic Blogger Meetupissa sekä Nokian ja Basson järjestämässä N8:n julkistamistilaisuudessa. Sain laitteen testikäyttöön ja päätin nyt sitten blogata siitä.

Nokia on ollut viime aikoina altavastaajana puhelinkilpailussa Applea vastaan, ja ongelmia on ollut minun näkemykseni mukaan erityisesti ohjelmistopuolella ja käytettävyydessä, joissa Apple sitä vastoin on loistanut. Itselle 2009 julkaistu N97 oli todellinen pettymys keskeneräisyytensä ja heikon käytettävyytensä takia. Loppusyksystä samana vuonna hankkimani N900 korjasi tilanteen täysin. Olen ollut tyytyväinen N900-puhelimeeni. Saas nähdä hankinko nyt N8:n omakseni.

Eli itse asiaan. Aloitetaan ulkoisista ominaisuuksista. N8:ssa Nokia on selvästi panostanut muotoiluun. Laite on tyylikkään sulava ja viimeistelty, mukavan tuntuinen kädessä. Totutusta Nokian tyylistä poiketen N8:ssa ei ole irrotettavaa akkua, vaan SIM- ja muistikortit asetetaan puhelimeen ”ulkokautta” vasemmalla sivulla olevien läppien alta. Muita liitäntöjä puhelimessa ovat mikro-USB-, lataus-, 3,5 mm AV- ja HDMI-liitännät. Lisäksi puhelin tukee Bluetooth 3.0:aa ja muun muassa Dolby Digital Plus -surroundääntä HDMI-liitännän kautta. Yksi hienoimmista ominaisuuksista on kuitenkin 12 megapikselin Carl Zeiss -optiikalla varustettu kamera, jolla voi kuvata still-kuvien lisäksi videokuvaa teräväpiirtona 720p-tarkkuudella ja 25 kuvaa sekunnissa. Vaikuttavat tekniset speksit kaiken kaikkiaan!

N8:ssa on suuri 3,5 tuuman kosketusnäyttö, joka on muun muassa N900:sta poiketen kapasitiivinen. Puhelimen käyttö kosketusnäytöllä on miellyttävää, ja näyttö reagoi kosketukseen nopeasti ja viiveettä. Muutoinkin käyttöliittymä on nopea myös moniajossa. Huomasin kuitenkin, että näyttöä pitää painaa hieman suuremmalla sormen pinnalla kuin N900:ssa. Käytän N900:aa näppäilemällä kosketusnäyttöä kynnellä, mutta N8 ei kynnen kosketukseen meinaa reagoida, mikä johtunee juuri näytön kapasitiivisuudesta. Kapasitiivinen näyttö vaatii laajemman kosketuksen, mutta sallii vastaavasti monikosketuksen, mitä voi käyttää N8:ssa muun muassa web-selaimessa.

Kosketusnäytön ulkopuolella on valikkonäppäin, jolla pääsee nimenmukaisesti päävalikkoon. Näppäintä pitkään pohjassa painamalla pääsee selaamaan käynnissä olevia sovelluksia. Erikseen ovat vielä näytön lukituspainike, kameran laukaisun painike sekä äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet.

Myös ohjelmistopuoli on kunnossa. Jo näin alkuvaiheessa N8:aan on saatavilla pelejä ja sovelluksia, joita N900:een ei oikein saa vielä näin vuosi julkaisun jälkeenkään. Sosiaaliset sovellukset, kuten Twitter ja Facebook, toimivat mukana tulleella sovelluksella, mutta Twitterin käyttöön maksullinen Gravity on ehdoton ostos. Sen saa jo Ovi Storesta, jonka senkin käyttö N8:lla on mukavan sujuvaa.

Mainitsemisen arvoinen on myös uusi Web-TV-sovellus, jolla voi katsoa suoratoistolähetyksiä, jotka on optimoitu juuri N8:n käyttöliittymään. Suomessa ainakin Yle Areenan lähetyksiä voi katsoa tämän sovelluksen kautta.

Kuvan laatu on omaa luokkaansa, sillä 12 MP, 1/1.83″ kenno, Carl Zeiss ja xenon-salama mahdollistavat kännykkäkamerasarjassa uskomattoman tarkat kuvat, ja kuvista tulee hyviä hämärässäkin valaistuksessa. Vielä kun puhelimen liittää HDMI:llä televisioon ja kotiteatteriin niin ai että!

Mitään wau-efektiä puhelin ei aiheuttanut lukuun ottamatta visuaalista elämystä ja monikanavaista surround-ääntä, jonka puhelimesta saa ulos kotiteatterin kautta. Muutoin puhelin on puhelin siinä missä muutkin. Ainahan nokialaiset tekniikassa ovat pärjänneet kilpailijoilleen. Laudalta N8 taitaa lyödä rautapuolella Applen monellakin eri osa-alueella, mutta käytettävyyteen olisi voitu myös N8:ssa satsata hieman enemmän. Symbian, vaikka toimiikin edeltäjiään huomattavasti jouhevammin, on kömpelö kosketusnäytöllisessä puhelimessa.

Suoraan sanoen en seuraa matkapuhelinmaailmaa niin tarkasti, että tietäisin, missä Nokia tarkalleen ottaen menee käyttöjärjestelmiensä kanssa. Maemoa ei ilmeisesti enää kehitetä, vaan on siirrytty MeeGoon. Miksi sitten loppuun kaluttua ja vanhentunutta Symbiania kehitetään edelleen rinnalla? Tuntuu, että Nokia hakisi tässä vielä suuntaansa eikä se taas helpota kuluttajien elämää yhtään. Yksinkertaisin ratkaisu olisi minun mielestä keskittyä vain yhteen toimivaan käyttöjärjestelmään.

En ole koskaan omistanut puhelinta, jossa ei olisi ollut muita näppäimiä kuin kosketusnäyttö, ja kirjoittaminen N8:lla tuottikin aluksi hankaluuksia. Varmasti kosketusnäytön virtuaaliseen QWERTY-näppäimistöön oppisi, mutta en aio totutella, vaan tyydyn toistaiseksi N900:seeni. Ehkä tuleva N8:n sisarmalli, bisnessarjan täydellä QWERTY:llä varustettu E7 on minun uusi puhelimeni…

Joka tapauksessa hienoisesta käyttöjärjestelmän kömpelyydestä huolimatta N8 on loistava puhelin, joka toimii. Siinä on paljon hienouksia, joista erityisesti ääni-, kuva- ja video-ominaisuudet ovat loistavat. Myös sosiaalisten työkalujen käyttö on helppoa ja vaivatonta. Muutkin ominaisuudet toimivat moitteettomasti, ja puhelimella voi jopa soittaa ja tekstata! Tyylikäs, hyvä puhelin, 9-.

Jaa oma sosiaalisen median tarinasi, kuten onnistumisesi tai pelkosi. Mikä on ollut sosiaalisen median parasta antia sinulle, mikä vähemman hienoa? Jaa myös mielenkiintoiset aiheeseen liittyvät linkkisi ja voita!

Kaikista sykähdyttävin tarina palkitaan Suomalaisen kirjakaupan 50 euron lahjakortilla, ja paras linkki toisella 50 euron lahjakortilla.

Jätä kilpailuvastauksesi kommenttina 17.10. mennessä, ja liitä mukaan sähköpostiosoitteesi. Voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti ja voittajat ilmoitetaan myös InFlown Facebook-sivulla.

Tällä kertaa otetaan etäisyyttä hallinnollisiin kysymyksiin ja tutustutaan pääni sisälle. Kävin pari viikkoa sitten ystäväni kanssa mielenkiintoista keskustelua asenteista ja niiden vaikutuksesta itseen ja ympäröiviin ihmisiin.

Asenteet heijastavat suhtautumistamme arkitodellisuutemme ilmiöihin ja asioihin. ArvoFoorumi määrittelee asenteet seuraavasti: “Asenteet ovat välittäviä linkkejä syvällä olevien ja hitaasti muuttuvien arvojen ja ihmistä ympäröivän todellisuuden välillä.” Kuten arvotkin, myös asenteet vaikuttavat jokapäiväisiin valintoihimme.

Ystäväni ja minun välisessä keskustelussa tuli esimerkkinä esille myyntityö. Jokaisella on kokemusta työhönsä negatiivisesti suhtautuvasta myyjästä, jolle asiakaspalvelu on vain keino saada voita leivän päälle. Positiivinen asenne ja suhtautuminen omaan työhön sekä oman panoksen arvostaminen näkyvät varmasti parempana asiakaspalveluna. Toki kaikilla on huonoja päiviä, jolloin mikään ei vaan yksinkertaisesti huvita. Silti sellaisenakin päivänä oikealla asennoitumisella voi jo saavuttaa jotain parempaa, itselle ja muille.

Samaa myyntityön esimerkkiä jatkaen, perinteisesti ei välttämättä ajatella, että myyjän asennoitumisella myytäviin tuotteisiin olisi virkaa myyntitapahtuman kannalta – hyvä myyjä myy vaikka hiekkaa Saharaan. Hyvä myyjä varmasti myykin hiekkaa Saharaan, mutta vain, jos hän uskoo tuotteeseensa. Tiedän sen: olen myynyt tuotetta, jonka hyödyllisyyttä minun tuli perustella virheellisillä argumenteilla; olen myynyt myös tuotetta, jonka hyödyllisyydestä asiakkaille olin sataprosenttisen vakuuttunut. Kumpaakohan sain paremmin kaupaksi? Ensimmäisessä näistä työpaikoista viihdyin vain kuukauden, mistä en siitäkään ole järin ylpeä.

Asenteet ja niiden tiedostaminen ovat ensimmäinen askel usein niin paljon parempaan elämään, väitän. Suomalaiset vaikuttavat olevan perinjuurin negatiivista kansaa (yleistystä ja liioittelua, okei, mutta miettikääpä oikeasti seuraavaa): kun on kesä, valitetaan liiasta kuumuudesta; kun on talvi, on liian kylmä – myös syksy ja kevät ovat märkiä vuodenaikoja ja siksi nekään eivät kelpaa.

Nyt pieni pala ajanhallinnan opastusta eräälle tuttavalleni, joka sitä kerran minulta kaipasi: lopeta kiireestä puhuminen. Kiire ei ole todellisuutta ennen kuin me teemme siitä osan arkeamme. Puhumalla kiireestä ja juoksemalla paikasta toiseen luomme itsellemme tunteen kiireestä: adrenaliinitaso nousee jo ajattelemalla huomista – niin vähän aikaa, niin paljon tehtävää. Ajanhallintaa vaaditaan, jotta kaikki saadaan tehtyä. Jotain voi myös jättää tekemättä: priorisointi on tärkeää ja vaatii usein suurempaakin elämänmuutosta. Tästä aiheesta lisää muun muassa Susanna Vesterisen uudessa blogissa. Silti, niin tyhmältä kuin se voi tuntuakin, suuri muutos lähtee liikkeelle jo, kun lopettaa sen ainaisen kiireestä jauhamisen. Tehtävää voi olla paljon, mutta turha siitä on kiirettä itselleen rakentaa. “Ee kannata hosua”, voes savolaenen sannoo. Suosittelen!

Ollessani eilen illalla juoksemassa suivaannuin autoilijoiden välinpitämättömyydestä, kun nopeusrajoituksia ei ymmärretä ja vilkkua ei osata käyttää. Siinä saa aikuinen jalankulkija olla varuillaan – puhumattakaan sitten pienemmistä tiellä liikkujista.

Tämä talvi on ollut Suomessa monin paikoin lumisin useaan vuoteen, mikä tarkoittaa vielä jonkin aikaa kasvavia kinoksia teiden varsilla. Kinokset peittävät monin paikoin näkyvyyttä suojateille, jolloin varsinkin pienemmät kulkijat jäävät kinosten taakse piiloon, kun kiireiset autoilijat pyyhältävät ohi turhia hidastelematta.

Lapset eivät osaa kaikkia liikennesääntöjä eivätkä he leikkiensä tuoksinnassa aina muista varoa muita liikenteessä liikkuvia. Ollaan me muut varovaisia siitäkin edestä, ja muulloinkin kuin talvella.

Ensin huomio: en omista Mac-pohjaista tietokonetta tai iPhonea – iPodin kylläkin. Silti houkutus kirjoittaa viikon suurimmasta mediamylläkästä oli liian suuri ja päätin hajanaisin tiedoin blogata aiheesta.

Apple siis lanseerasi eilen tablet-mallisen tietokoneensa iPadin. Jobs tutussa mustassa poolossaan sai paistatella taas salamavalojen loisteessa. Varmasti laite hyvä on, mutta mikä saa suuren yleisön villiintymään liki fanaattiseksi Applen edessä?

Steve Jobs on karismaattinen johtaja ja loistava esiintyjä. Jossain lehdessä (olisiko ollut Kauppalehti) jopa heitettiin ilmoille ajatus, että Applen nousu Nokian rinnalle mobiililaitteiden valmistajana olisi juuri Jobsin karisman ansiota. Ei ehkä pelkästään Jobsin, mutta Applen mediakoneistolla on varmasti vahva rooli menestyksessä.

Mikä muu tekee Applesta niin mainion? Miksi Nokia jää koko ajan jälkeen? Apple on laadukas merkki ja tietokonepiireissä kuulee sanonnan: ”Once you go Mac, you never go back.” Windowsin uusimpaan seiskaversioonkin pettyneenä aionkin seuraavan masiinan ostamisen yhteydessä testata lausahduksen pitävyyden. Joka tapauksessa, tuo sanonta kertoo jo paljon Applesta ja siitä, miksi brändi kerää fanaattisia kannattajia ympärilleen.

iPod on jo käsite. Samanlainen on tullut iPhonesta, joka ominaisuuksiltaan nyt ei kuitenkaan niin ylivertainen ole. Laitteet ovat tyylikkäitä ja toimivia. Sekö on ratkaisu, jonka avulla Apple on yhden puhelimen mallistollaan nousemassa matkapuhelimissa Nokian rinnalle? Verrokit, Windows-pohjaiset tietokoneet ja Nokian Symbian-älypuhelimet, nyt ovat tunnetusti käyneet kaupaksi, mutta myös käyttäjien hermoille. Apple nostaa odotukset korkealle, mutta onnistuu ne kerta toisensa jälkeen myös lunastamaan.

Uskon myös, että keskittyminen yhteen malliin edesauttaa vahvan brändin rakentumista kussakin tuoteryhmässä: Kuluttajilla on vain yksi Applen matkapuhelinmalli, jonka he voivat valita; Nokialla niitä on monta. Siksi Nokian yhdestäkään 1100:stä ja 3110:stä ei pääse muodostumaan samanlaista brändiä kuin iPhonesta. Voisiko olla?

Taas aloitan yhden bloggaukseni inspiroituneena Savon Sanomista, joka on muuten loistava maakuntalehti asiantuntevine toimittajineen. Tällä kertaa inspiraationi herätti yhteiskuntatoimituksen esimiehen Vesa Kärkkäisen Nimellä-palstan kirjoitus “Status: Humalassa.“. Kirjoittaja käsittelee kuningas alkoholia ja sen perusteetonta ihannointia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Itse asiassa kävin aiheesta keskustelua myös Twitterissä Katri Kytöpuun kanssa pari päivää aiemmin. Keskustelumme koski samaa kysymystä, minkä Kärkkäinen nostaa esiin: miksi alkoholia ihannoidaan ja miksi sen vaaroja vähätellään? Twitter-keskustelussa pohdimme muun muassa tupakan käytön ja myynnin rajoituksia verrattuna alkoholia koskeviin rajoituksiin: miksi samanlaisia likipitäen täyskieltoon tähtääviä suunnitelmia esitetään vain tupakkatuotteiden osalta? Tupakka tappaa, mutta alkoholi on silti merkittävin suomalaisen työikäisen miehen ennenaikaiseen kuolemaan johtava tekijä.

Kuten Kärkkäinen toteaa, kaupassa olutta ja muita mietoja alkoholituotteitahan myydään heti limsojen ja muiden virvoitusjuomien vieressä.

Kärkkäinen kertoo lehtikirjoituksessaan siitä, kuinka alkoholiin vakavammin suhtautuvat joutuvat helposti tosikon maineeseen. Entäpä täysraittiit? Hehän vasta outolintuja Suomessa ovatkin. Kärkkäinen arvelee, että sinänsä tunnustettuun alkoholiongelmaan estää tarttumasta juuri alkoholiin liitetty huumori.

Lisäksi on otettava huomioon, että alkoholiongelmaisen välittömässä lähipiirissä on useimmiten henkilöitä, joita ongelma koskee myös mitä suuremmissa määrin – käyttivät he alkoholia tai eivät. Alkoholi hajottaa perheitä sekä aiheuttaa aiheuttaa väkivallantekoja ja paljon muuta turhaa kärsimystä. Alkoholiongelmainen ei ole todellakaan ainoa, joka kärsii.

Tunnustan, olen alkoholin kohtuukäyttäjä. En koe asiasta huonoa omatuntoa. Toki pyrin suhtautumaan yhdisteeseen C2H5OH sen vaatimalla varovaisuudella. Lähipiirissänikin on koettu alkoholin kiroja. Silti huomaan alentuvani laukomaan vitsejä alkoholista. Pidän huomaamattani yllä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa suhtautumistapaa alkoholiin. Tähän aion tulla jatkossa kiinnittämään entistä suurempaa huomiota.