Savon Sanomien Maanantaivieras-palstalla on Savon koulutuskuntayhtymän johtaja Markku Rissasen sekä Savon ammatti- ja aikuisopiston opiskelijahuollon koordinaattori Seija Kärjen kirjoitus Nuoria on autettava. Kirjoittajat ottavat kantaa opiskelijahuollon huolestuttavaan nykytilaan ammatillisessa koulutuksessa.

Kirjoittajien perusviesti on, että kunnat eivät ole pystyneet vastaamaan niille kuuluvaan palveluidenjärjestämisvelvoitteeseen, joka tästä syystä kaatuu osin ammatillisen koulutuksen järjestäjien kannettavaksi. Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tiedottamista opiskelijoille ja niiden piiriin ohjaamista; palveluiden järjestämisvelvollisuus kuuluu sen sijaan oppilaitosten sijaintikunnille.

Opiskelijaterveydenhuollon painopisteenä tulisi kirjoittajien mukaan olla ennaltaehkäisevän työn, johon ei heidän mukaansa ole käytännössä ”juuri lainkaan mahdollisuutta”: ”Esimerkiksi Kuopiossa opiskelijoiden terveystarkastuksia ei pystytä toteuttamaan asetuksen mukaisesti eivätkä terveydenhoitajat läheskään aina pysty osallistumaan opiskelijahuoltoryhmien kokouksiin, mikä usein on opiskelijan avun turvaamiseksi ensi arvoisen tärkeää.”

Juuri ennaltaehkäisevä työhän on sitä, jolla parhaiten pystytään vaikuttamaan opiskelijoiden sekä henkiseen että fyysiseen terveyteen. Näin ongelmia pystytään ehkäisemään, ja kierre, joka johtaa opintojen viivästymisen ohella myös muihin sosiopsyykkisiin ongelmiin, saadaan katkaistua mahdollisesti ennen kuin se on alkanutkaan. Kirjoittajat toteavatkin, että tukea tarvitsevat nuoret joutuvat liian usein keskeyttämään opintonsa, kun he eivät saa ajoissa tai ollenkaan tarvitsemaansa apua opiskelukykynsä turvaamiseen.

Kirjoituksessa todetaan, että koulutuksen järjestäjien resurssit eivät mahdollista kokonaan koulutuksen järjestäjien maksettavaksi jäävien palveluiden tuottamista. Opiskelijoiden psykososiaalisen tuen turvaamiseksi ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat joutuneet palkkaamaan omalla kustannuksellaan kuraattoreita, koska palvelun tuottamiseen tarkoitettu valtionosuus maksetaan kunnille. Silti kuraattorin palveluita ei pystytä tarjoamaan kaikkien niitä tarvitsevien saataville. Kirjoittajat eivät sitä suoraan totea, mutta kysymys herää kirjoitusta lukiessa: miksi laissa säädetään kuntien velvollisuuksista, kun kunnat eivät niitä pysty täyttämään? Opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden karsiminen ja kuntien työntekijöiden lomautukset eivät ainakaan tilannetta auta.

Lopuksi kirjoittajat toteavat, että toimivan ja realistisen opiskelijahuollon kehittämissuunnitelman laatimiseen tarvitaan koulutuksen järjestäjien ja kuntien sosiaali- ja terveystoimien yhteistyötä, jonka tueksi odotetaan lakia oppilas- ja opiskelijahuollosta, joka on tulossa hallituksen esittelyyn.